Päivä Kaunissaaressa

Käytiin tänään miehen kanssa kaksistaan Kaunissaaressa Kotkan edustalla. Pienet olivat päivän mummolassa. Laivamatka Kaunissaareen kestää tunnin ja maksaa kymmenen euroa naama per suunta. Täällä ei rahaa kulu perillä kohteessa sitten juuri mihinkään muuhun kuin syömiseen ja juomiseen. Kaunissaari on saari, jossa kävellään ja ihastellaan luontoa ja uitetaan varpaita meressä. Aivan ihana paikka! Saarella on jonkin verran mökkiasutusta ja aiemmin siellä on ollut myös koulu.

Kauppa on tässä näin. Saarella on myös pizzeria-kahvila, ravintola, aitassa oleva taidemuseo, uimarantoja, leirintäalue sekä lomamökkikylä. Unohtuikohan jotain? Ai niin, matkamuistomyymälä on myös ja lisäksi on postilaatikko. Kortinkin voi laittaa. Posti lähtee mantereelle aamulla ensimmäisellä laivavuorolla. Sillä millä tultiin. Se on saaressa yhdeltätoista.

Ensin juotiin kahvilassa kupposet ja sitten lähdettiin talsimaan kahden kilometrin päähän uimarannalle. Helteessä matka tuntui pitkältä. Mutta olipa ihana kävellä. Vaikka tiet olivat ihan kunnon hiekkateitä, ei vastaan tullut auton autoa. Niitä kun ei saarella juuri ole. Ehkä 10 kilometrin nopeusrajoituskin hieman hillitsee auton hankkimista. Polkupyöriä näkyi sitäkin enemmän, niitä myös vuokrataan.  

Kävelymatka paahtavassa helteessä kesti puoli tuntia, mutta kyllä kannatti talsia. Perillä odotti aivan ihanan vilpoisa ja kaunis merimaisema. Ranta näytti tällaiselta kuin tämä tässä. 

Tästä näkymää toiseen suuntaan. Mantereelle on tästä linnuntietä jokunen kilometri.

Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä syömässä pizza puoliksi. Tässä ollaankin sitten talsimassa takaisin paatille. Tämä tässä on Kaunissaaren pikkuinen matkustajasatama.
Jos ei enää tänä kesänä mennä täällä käymään, niin ensi vuonna aivan varmasti taas mennään ja saatetaan ottaa nuo tytötkin mukaan.

Maalattu on

Nyt on maalit kuivuneet ja puutarhataso on saatu takaisin omalle paikalleen.  Onhan tuo vähän eri näköinen, mitä aiemmin! Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä. Minä ainakin jo himoitsen tuohon seinälle hyllyä tai paria. Niille olisi käyttöäkin. Nyt joutuu pitämään osaa tavaroista kuistin lattialla. Ja joku taulukin olisi kiva...

Sunnuntain maalaukset

Tämä taso ostettiin jokunen vuosi sitten Ikeasta meidän keittiöön, mutta viimeiset kaksi kesää se on ollut kuistilla. Olin jo viemässä sitä suunnilleen kierrätykseen, kun se tuntui olevan aina tiellä (vaikkakin on ihan kuistin peräseinällä) ja niin kamalan ärsyttävän värinen. Mies sitten keksi, että eikös sitä voisi maalata valkoiseksi, sopisi paremmin kuistin tyyliin. Tänään sitten maalattiin.

Päivän paras maalaushetki, tai touhuamishetki nyt yleensä, on kaksivuotiaan päiväunien aikaan.  Tässä on tason maalaus vasta ihan alkutekijöissään. 

Saatiin taso maalattua reilussa puolessa tunnissa.  Jätettiin se yöksi kuivumaan maalauspaikalle, ja siirretään se vasta huomenna omalle paikalleen.  Toinenkin päivitys on siis luvassa lähiaikoina, kunhan saadaan taso omalle paikalleen.

Pinkit villasukat

Juhannuksen saldo: villasukat. En ole kutonut villasukkia aikoihin ja se kyllä näkyy tästä kuvasta, kun katsoo tuota jälkeä. Kantapää oli purettava kavennuksen kohdalta kolmeen kertaan ja käytävä vielä kysymässä kokeneemmalta kutojalta apuja.
Ei taida ihan riittää tämä meikäläisen kutomistahti, sukat per vuosi - pitäisi kutoa enemmän. Sitä kun kutoo harvemmin, niin ei muista automaattisesti mitä milloinkin pitää tehdä. Toisen sukan kohdalla oli jo helpompaa. 

Tytöt saivat valita, kuka nämä sukat ottaa ja kaksivuotias halusi nämä itselleen. Tähän ei ihan mennyt yhtä kerää. Nelivuotias haluaa raidalliset sukat. Niihin siis tulee tätä väriä ja lisäksi hieman kirkkaampaa väriä. Jahka nyt saisin aikaiseksi luoda uusia silmukoita. 

Minireissuja

Ollaan oltu juhannuspyhät kotosalla, mitä nyt on pieniä minireissuja heitetty. Tänään käytiin tyttöjen toiveesta Pukaron Paronilla, jossa on pallomeri. Ja olihan siellä myös punainen rekka-auto vai paloautoko tämä on...

Juhannusaattona meillä oli jo kolmantena vuonna peräkkäin järvenrantaan suuntautunut eväsretki. Tuo järvenranta vaihtelee vuosittain. Tällä kertaa ajettiin Vuohijärven uimarannalle, missä tytöt pääsivät myös kiikkumaan. Tai siis tarkemmin ottaen vain kiikkumaan, koska oli niin kylmää, että ei otettu uimapukuja mukaan. Halusivat nuo silti kahlaamaan ja Milla tietysti hanurilleen humpsahtamaan rantavedessä. Sen takia tuo keinuu tuossa kuvassa vaippasiltaan - ne housut oli otettu pois, koska olivat ihan märät. Vaippa onneksi säilyi kuivana. Kerran näinkin päin! Milla on ihan viime viikkoina oppinut keinumaan isojen keinussa. Onhan tuota ikääkin jo kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Mutta kyllä ne vauvakeinutkin on vielä kokeiltava, aina kun sellainen jossain on.

Juhannustyyliä

Nelivuotiaan kummitädillä oli tänään synttärikutsut. Ei kun kekkereille!

Villatakki on Lahden Sokokselta ja mekko Kärkkäiseltä, molemmat Espritiä. Kaulakoru on Prinsessa-lehden kylkiäisiä. Ne kylkiäiset ovat meillä suosituimpia kuin se lehti. Siellä on milloin tiaraa, milloin käsilaukkua.

Kengät Prismasta.

Jemima Puddle-Duck -kassi kuuluu Beatrix Potter-sarjaan ja on tilattu nettikaupasta parisen vuotta sitten. Legginsit Lasten Vaatekaapista. 

Mukavaa keskikesän juhlaa!

Kedon kukkasia

Ruohosipuleita kasvaa niin paljon, että niitä joutaa maljakkoonkin.

Maljakko on kuutisen vuotta vanha. Tilattu aikoinaan Iittalan postimyynnistä.

Tykkään näistä väreistä tosi paljon! Tämä on suosikkimaljakkoni.

Nelivuotias

Nelivuotias kiipesi eilen syliin ja pohti ääneen seuraavaa:
"Kun minä täytän viisi vuotta, sitten en enää tule syliin."
Piti pienen pohdintatauon ja jatkoi sitten samasta aiheesta:
"Ja sitten en varsinkaan tule, kun täytän kuusi vuotta!"
Mutta neljävuotiaana voi vielä ihan hyvin kiivetä äidin ja isän syliin.

Nelivuotispäivien jälkeen meillä on itsenäistytty sellaista vauhtia, että ihan huimaa. Nelivuotias ei tarvitse äitiä tai isää kahluualtaan täyttöön, vaan osaa pumpata ilmapallopumpulla altaan itsekin - kaikki kolme rengasta. Mummoloissa käydessä ei riitä, että käy siellä, on myös voitava leipoa mummon kanssa pullaa ja sämpylöitä, mieluiten molempia. Iltalukemiseksi taaplataan lasten suomi-englanti -kuvasanakirjaa, kun vielä keväällä kelpasi paremmin Babar. Kesälomakohteista paras olisi kuulemma Japani, koska siellä on Hello Kittyn Sanrio Puroland -teemapuisto. Muita nelivuotiaan ehdottamia lomakohteita ovat Tanska (Legoland) ja Ranska (Euro-Disney), olkoonkin, että tänä kesänä tytöllä on tyytyminen Naantalin Muumimaailmaan. Mutta niitä omia lomakohde-ehdotuksia tulee jo. Ensi kesänä menemme vesipuistoon, ilmoitti hän eräänä päivänä. Sitä ennen on käytävä talvella ahkeraan uimahallissa, että ei sitten mene nenään vettä, kun laskee ensi kesänä vesipuiston liukumäestä, tiedotti nelivuotias.

Ja ne hevoset.  Jos jossain vain kavio pilkahtaa, niin sinnehän on mentävä. Tässä neitonen ratsastaa keväällä Utissa.  Oli ollut talutusratsastusjonossa ensimmäisenä. Kotiintuomisina äidille oli videonpätkää, missä polle päästeli pitkät pätkät ravia ja nelivuotias keikkui iloisesti satulassa.

Puutarhaunelmia

Tämä ei ole unelmaa, vaan totisinta totta. Meidän pihalla varsin keskeisellä paikalla oleva pläntti, joka pitäisi uudistaa aika perinpohjaisesti. Oikealla näkyvät korkeat vihreät ovat loppusyksystä kukkivia kanadanpiiskuja, niistä tykkään. Neljä kesää sitten istutettuja ja erittäin hyvin levinneitä.
Etualalla tarkkasilmäisimmät voivat huomata kaksi pientä pensasmustikan taimea. Niitä ostin siitä huolimatta, että työkaveri varoitteli, että pensasmustikat ovat kyllä erittäin kauniita, mutta eivät maistu millekään. Aika näyttää.
Mustikoiden takana on kolme eri kokoista vadelmapensasta. Loppu on sitten kitkettävää. Kaikki muu. Eli suurin osa...

Haaveilen jostain tämäntyyppisestä! Tämän kuvan nappasin viime kesänä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, jossa  ihastelin talojen puutarhoja melkein enemmän kuin nitä taloja. Aivan ihastuttava yksityiskohta vanhan talon puutarhasta tämä tässä näin. Kyllä Loviisassa osataan! Toivottavasti saisin joskus tuohon oman puutarhan ongelmakohtaan jotain tämäntyyppistä luotua. 

Yhä Loviisaa, samasta puutarhasta kuin tuo yllä oleva kuvakin. 

Tämä on myös Loviisasta, sarjassamme "tähän tulee pyrkiä". Mulla taitaa pihalla kasvaa lähes kaikkea kuvassa näkyvää, mutta hujan hajan siellä täällä. Kunpa joskus pääsisi tällaiseen rauhoittavaan väriharmoniaan!
Jos ette ole käyneet vielä kertaakaan Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, niin voin todella suositella.
27. ja 28. elokuuta tänä vuonna. Tapahtumalla on omat nettisivutkin, joilla kerrotaan enemmän mitä tuleman pitää.

Tämä puolestaan on ihan omalta pihalta. Vanha pyörävajasta löytynyt kyltti ;-)

Sinistä ja vaaleanpunaista

Tänään odotti postilaatikossa Maalaisunelmia-lehden tilaajalahja, tuo vaaleanpunainen pussukka.
Kortti puolestaan on omaa tekoa, päivällä väkerretty. Pohjalla on decoupage-tekniikalla tehty korttipohja, jossa on Tildan lautasliina. Lintu ja ruusut ovat Tildan uudelta askarteluarkilta. Niin ihanat värit... Sininen ja vaaleanpunainen sopivat kyllä hyvin yhteen.

Ei tämä kovin iso ole, mutta sopii kesän reissuille meikkipussiksi. Taitaa tosin olla siinä ja siinä, että mahtuuko ripsiväri tuonne ollenkaan!

En ole tehnyt kortteja pitkään aikaan. Tänään niitä syntyi kolme, mutta kaksi muuta sain valmiiksi iltasella. Tämä on kuvattu päivänvalossa. Pitänee kuvata huomenna ne muut.

Pihakuulumisia

Kävin aamupäivällä Mustilan Taimitarhalla ostamassa vähän taimia. Nämä eivät ole niitä uusia, vaan viimevuotisia tai alkukesänä istutettuja. Meillä on kalliokasveja kahdessa paikassa pihan uudehkolla pienellä kukkulalla. Kaksi ja puoli vuotta sitten meidän vanhaan taloon valmistui lisäsiipi. Lisäsiiven alta kaivettiin maata pois ja siitä maasta tuli puutarhaan uusi pieni kukkula. Se oli alkujaan aika hurjan näköinen, suuren suuri multamöykkykasa, jossa kasvoi vain rikkaruohoja.

Ei tällä meidän pihalla olisi vieläkään asiaa puutarhakilpailuihin, mutta kyllä tämä jo näyttää ihan vähän puutarhalta...   Olen tykästynyt kalliokasveihin ja haluan niitä aina vaan lisää. Ne ovat helppohoitoisia ja leviävät nopeasti ja ovat ainakin minun silmääni viehättävän näköisiä. Lisäksi ne sopivat mainiosti rinteeseen, johon aurinko porottaa jopa aamusta iltaan. Ei ole vielä yksikään kalliokasvi kuolla kupsahtanut kuumuuteen. 

Mutta voi tuota työn määrää, mitä puutarha vaatii. Vielä ei ole sellaista kesää tullut, että ei tarvitsisi ostaa uusia monivuotisia taimia, ja tokkopa ihan heti tuleekaan. 

En ole mikään pensasfani, ja sitäpaitsi niitä kasvaa jo edellisten asukkaan jäljiltä vaikka kuinka. Silti piti tänään ostaa  yhteen monista pihan ongelmakohdista uusi pieni pensas. Tämä tässä näin. Se on jo aika hyvän kokoinen, eikä maksanut kuin 10 euroa. Pensaaksi siis aika edullinen. 

Tässä lähtötilanne kesällä 2009. Tähän kuvaan aina palaan, kun tulee puutarhassa tunne, että siellä ei ole tapahtunut mitään. Kyllä sitä nyt jotain on saatu aikaiseksi! Mies on tehnyt liuskekivistä portaat sekä puutarhakalustolle oman tasaisen alustan. On istutettu nurmikkoa, saatu anopin pihasta taimia ja ostettu niitä aika lailla itsekin. Mutta niin se taitaa olla, että ei omalla pihalla tekeminen lopu.

Puutarhalounaalla

Kesälomailussa on se hyvä puoli, että voi ihan arkipäivänäkin mennä ulos syömään - nimittäin omaan puutarhaan. Meillä grillattiin grillitassuja ja tehtiin salaattia. Eipä sitä kesäisenä päivänä sen tuhdimmin tarvitse syödäkään.

Kesäinen puutarhalounas. 

Kurkkua, tomaattia, salaattia ja punasipulia. 

Tytöt saivat mummolta 1-vuotis- ja 3-vuotislahjaksi Villeroy & Bochin aterimet. Ne ovat ihan hauskan näköisiä. Joka haarukassa, veitsessä ja lusikassa on omat eläimensä ja kaikki ovat eri värisiä. Tytöt ovat tarkkoja, kuka milläkin syö. Minä en koskaan muista!