Ystävänpäivälahja

Töistä kotiin tullessamme meitä odotti kirje Maanmittaustoimistosta.
Kirjeessä kerrottiin, että meidän omakotitonttimme maihin kuuluu myös osa pienestä lammesta tässä noin 10 kilometrin päässä meiltä, Voikkaan ja Valkealan välissä.
Kyllähän tuo Kymijoki menee tuossa vieressä ja meillä on (joskin käyttämätön) venepaikka sielläkin, mutta tämä oli ihan täysi yllätys, että omistetaan myös pala lampea!
Eipä tässä ystävänpäiväksi miehen kanssa ehditty mitään hankkiakaan (paitsi pieni pullo kuoharia), niin tämä lampi olikin aivan mainio ystävänpäivälahja, joskin Maanmittaustoimistolta:D
Kirjeen mukaan pala lammesta on lohkaistu osaksi tämän tontin maita jo vuonna 1849, eli kovin tuoreesta asiasta ei ole kyse. Se on tiedetty, että meidän talon paikalla on ollut asukkaita 1910-luvulla, mutta nyt tuli sitten uutta tietoa, eli on tässä ollut asukkaita paljon aiemminkin, jo 1840-luvulla. Me on asuttu tässä vuodesta 2005, eli aivan pienen pieni hetki tämän tontin koko historiasta. Kuinhan paljon asukkaita tällä paikalla on ollutkaan?
Tuo lampi ei ole ihan valtavan syrjässä, koska se näkyy myös Google Mapsista - tietysti piti heti katsoa. Tuo kuva on huhtikuulta, eli lampi ei ole ihan parhaimmillaan, kun jäät ovat vasta sulamassa.
Päätettiin, että on ehdottomasti tehtävä kesällä tuonne omalle yllätyslammelle retki. Meidän lisäksi lammella on kymmenkunta muutakin omistajaa. Joten ehkä tuosta lammesta on meidän osuutta sellainen kylpyammeellinen;-)
Lammella on kokoa 0,34 hehtaaria eli aika pieni lätäkkö se on, mutta oikein veikeä ystävänpäivän yllätys silti:) 

Kaupanpäällisiä

Paikallisessa K-kaupassa oli ohittamaton tarjous... Osta kolme Daim-tuotetta ja nappaa kaupan päälle yhden gigan Marabou Brejk -muistitikku. No senhän arvaa mitä siinä kävi!

Jos nää säästäisi vaikka huomiseksi... Ei olla ennen ostettukaan kerralla näin monta isoa Daimia, kun siinä yhdessäkin on syömistä. Jos tässä vaikka olis meidän aikuisten karkkipäivän herkut.
Kuvausalustana GreenGaten liina.

Peanut Butter Cookie Dough

Puolessa välin viikkoa käytiin miehen kanssa Kuusaan Kirppiksellä. Ja siinähän on samassa pihapiirissa K-kauppa. Kerran aurinkokin paistoi, niin keksittiin, että käydäänpäs hakemassa jäätelöt. Halusin tietysti kokeilla jotain erilaista, ettei aina niitä samoja Puffetteja ja suklaatuutteja, mitä ylensä syön. Vaniljasta en perusta, enkä mansikasta, joten ei niitä vaihtoehtoja kovasti jää. Sitten huomasin tämmöisen: Ben & Jerry`s Peanut Butter Cookie Dough. En tykkää maapähkinävoista, ihme tahnaa, mikä takertuu kitalakeen ja kurkkuun. Mutta kerran se nyt on jäätelössä, niin ei kai se nyt niin pahaa voi olla, pähkäilin...
Aluksi tää jäätelö maistui ihan hyvältä, mutta mitä enemmin sitä sai syötyä, sitä kummallisemman makuiseksi se muuttui. Johtuu kai (yllättäen) niistä maapähkinävoipalleroista. Kun tämän jäätelön sai syötyä, oli ihan sama tunne, kuin olisi kiskaissut pussillisen suolapähkinöitä. Kyllä siinä sitä jäätelöäkin oli, mutta aika taitavasti sen maku jäi noitten maapähkinävoipalleroiden alle. Saa kyllä olla mulle viimeinen Peanut Butter Cookie Dough! Joko nyt taas muistaisin seuraavat 10 vuotta, että pitää vältellä maapähkinävoita... Kerran vuosikymmenessä sitä aina tulee jossain maistettua ja sama havainto taas: ei oo meikäläisen makunystyröitä varten tämä herkku, ei.

Kolmipyöräinen uusiksi

Tytön kummisetä toi toissa kesänä meille vanhan käytetyn kolmipyöräisen. Pyörä oli vihreä ja yhtä jos toista nähnyt. Satula lepatti, toinen poljin oli jäänyt jonnekin matkan varrelle ja väri oli kulahtanut. Saaatiin, jos kelpasi. Pihapyöräksi ajateltiin ottaa.
Joten ei kun kunnostamaan! Kaksi vuotta tämä kökötti autotallissa ja pihalla milloin missäkin, kunnes tartuin toimeen.
Ensin tietysti rapsutettiin vanhaa vihreää pintaa pois, että uudempi pinkki maali tarttuisi paremmin. Kaksi kerrosta maalia tässä on. Sekoitutin K-Raudassa kaikista pienimmän purkin, mutta tähän meni niin vähän maalia, että sen pienen purkin maalilla olisi maalannut vaikka 10 kolmipyöräistä. Kun tuota pintaa on niin vähän.
Mies osallistui talkoisiin kiinnittämällä satulan paikallaan Sikaflexillä. Se kuulemma kiinnittää kaikki, oikea ihmeliima. Nyt nousee vaikka koko pyörä ilmaan, jos satulasta nostaa.
Sitten ostin Hong Kongista uudet lastenyörän polkimet, jotka yllättäen eivät sovi tähän. Ja ne junior-malliset "sarvisuojat" on taas auttamattomasti liian isot. Joten tösähti tämä tuunaus tähän.
Kolmipyöräisiä ei kai ole tarkoitettu kunnostettavaksi... En aio luovuttaa, vaan meinaan kiikuttaa tämän pyöräkorjaamoon. Mies saa tietysti katsoa ensin... Mutta jos ei sarvi- ja poljinongelma ratkea, sitten pyöräkorjaamolle!
Kolmivuotias itse ei ollut kovin vakuuttunut uudistuneesta pyörästään. Nähtyään uuden värin ensimmäistä kertaa, tokaisi heti: Mummo on luvannu ostaa mulle ens kesänä uuden polkupöörän!
Oli kyllä juuri herännyt päiväunilta, ja on yleensä silloin äkäisimmillään. Tänään sitten jo kertoi innoissaan, että Nyt mulla on nätti pöörä!
Kiva että kelpaa:) Kun vielä saatais ajokuntoon ;)

Laskuriongelma

Olen yrittänyt aiemminkin lisätä blogiin laskuria, tuloksetta. Yritin taas, 5 minuuttia sitten. Löydän laskureita, osaan valita oikean, osaan tilata koodin sähköpostiini, osaan kopsata sen, mutta... minne se sitten siirretään? En siis löydä paikkaa, minnen sen laittaisin. Yritän sitä Lisää Gadget -kohtaa ja siellä joku oma lisäys tai vastaava, mutta kun yritän siihen sitten sitä siirtää, niin se ei hyväksy sitä koodia, herjaa jotain, että on tuntemattomia merkkejä tms. Ja siihen tösähtää meikäläisen laskurin laitto!
Jos joku osaisi selittää, minne se laskurikoodi pitää laittaa - iso kiitos :) Mulla tösähtää siis aina siihen, että muka löydän oikean kohdan, mutta sitten se koodi ei kelpaa kuitenkaan. Kiitos ja apua!
Ai niin, ja tässä kuvassa on viime kesänä tekemäni uusi kukkarykelmä meidän pihaan. Noi kivet on tosi painavia ja aika isoja. Kantelin niitä hiki hatussa yksi kerrallaan. Sitten istutin monivuotisia ja kuten näkyy, hyvin ovat nousseet, vaikka alkukesä vasta on. Nämä ovat sellaisia loppukesän kukkijoita, mitä tässä kuvan kiviympyrässä on.
Elämänlankakin yrittää joukkoon ja sitä sitten hulluna joudun kitkemään lähes joka päivä. Elämänlankaa tuntuu olevan meidän pihalla joka puolella. Kasvaa varmaan puoli metriä päivässä.