Callunoita

Meni lokakuun alkuun, että sain kuistin syyskuntoon. Tyttöjen kahluuallas on viety pois ja kaikki pallomeripallot pistetty ensi kesää varten omiin säilytyspusseihinsa. 

Nyt kuistilla on paljon callunoita! Nämä ihan pienimmät ovat HongKongista, kun siellä oli niitä alennuksessa kuusi kympillä. Olisi pitänyt arvata, että ovat aika onnettoman pieniä. Onhan näissä tietysti se hyvä puoli, että mahtuvat sitten pieniin ruukkuihin.

Tässä vielä yksi nysä calluna.

Pienten lisäksi halusin myös vähän suurempia callunoita. Niitä löytyi Prismasta.

Tässä pari isompaa. Sopivat kivasti koriin.

Tässä yksi isompi calluna - vastaa HongKongin neljää pientä callunaa :-)

Ihanat aamut

Ai että oli sitten mukava sunnuntaiaamu. Syötiin aamupalaa vasta yhdeksän maissa, kun esikoinen heräili. Aamupalan jälkeen menin kuistille keinuun istumaan ja kutomaan nukelle kaulaliinaa. Kun se valmistui, alkoi pipon kutominen - nukelle sekin. Pikkuiset viihtyivät milloin kuistilla, milloin sisällä. Näin vierähti lähes puolillepäivin.

Kuistille neitosia houkuttelee paitsi kahluualtaaseen räätälöity pallomeri, muös kukkien kastelu, josta on tullut tyttöjen uusi suosikkiharrastus. Kukkien kastelu kastelukannulla on totaalisen out, niitä pitää kastella suihkepullolla. Samalla voi suihkuttaa esimerkiksi olohuoneen ikkunaa tai isin kaiuttimet... 

Pienempi haluaa tietysti myös suihkuttaa kukkasia. Eivät pääse meidän kuistikukat janoon kuolemaan, ei.  Vaikka muuten ovatkin vähän kupsahdelleet. Olen jo joutunut heittämään ensimmäisiä pois ja ostamaan uusia tilalle.
Huomatkaa neitosten yöpaidat. Ne on saatava päälle, vaikka olisi millainen helle, vaikka kuinka yrittäisin kertoa, että eikös olisi kivempi nukkua yöllä ilman yöpaitaa? No ei. Yöpaita se olla pitää ja vieläpä pitkähihainen.  Pienempi otti sunnuntaina niin rennosti, että vaihtoi yöpaidan päiväasuun vasta herättyään päiväunilta. 

Tässä näitä uusia kukkasia. Sinivalkoisella linjalla jatketaan. Kori on kirppikseltä.

Tätä meinasin keittiöön, mutta nyt se majailee koristeena kuistilla.

Sateelta suojaan

Nostin eilen alkuillasta kukkasia suojaan kuistille, kun ukonilma lähestyi. 

Kuistin pöydälle mahtuu turvaan paljon kukkasia.

Edellisistä kesistä viisastuneena napsin maljakkoon puolisen tusinaa pionia, ne, mitkä olivat auenneet. Aiempina kesinä kova sade on aina piiskannut pioneista terälehdet irti. Nyt päätin, että tämä ei toistu! 

Kuistilla kukkasia, vihdoinkin!

Käytiin eilen Puutarha-Prismassa hakemassa kuistille kaksi kassillista kukkasia. Työnjako oli selvä. Mies paimensi vekaroita, minä etsin niitä kukkasia. Tässä parit muratit. Niistä tykkään, kun ne kestävät pitkälle syksyyn.

Euron orvokkeja muutama. Aika korkeita ovat, pitäisi kai tukea jollain langalla, että eivät tuosta enää repsahda.

Nelivuotias kerää kiviä. On jo kolmas kesä menossa, kun tuo niitä tähän kuistille. Mitä lie aikoo niillä tehdä, mutta toistaiseksi on vain kasvattanut tuota kasaa. 

Kärryihin kertyi ihan luonnostaan vaan näitä pastellisävyisiä kukkasia! Tällä kertaa ostin vaan kuistille, enkä muualle puutarhaan ollenkaan. Eipä sillä, etteikö sinnekin tarvitsisi ostaa...

Tyttöjen pihaelegansia alkukesän hellepäivän iltana.

Torilla käyty

...ja kuistille ostettu lisää kukkia! Harmi vaan, että tuulenpuuska aina tarttuu näihin. Sitkeitä ainakin ovat. Callunat ovat jo pari kertaa pudonneet reilun metrin matkan kuistin kaiteelta lattialle, mutta hyvin ovat ehjänä pysyneet. Tämä on ihan uusi, tämän syksyn ilmiö. Meidän kuistista on tullut tuulitunneli, jossa kukkaruukut lentelevät. Aiemmilta syksyiltä en muista vastaavaa.

Kuistilla syksyä

Olen nyt aika tyytyväinen kuistin syysilmeeseen. Siellä on callunoita ja vähän männynoksia. Katsoo sitten lumen tultua, mitä kaikkea talvista sinne keksin, lyhtyjä sun muuta, mutta syksyksi saavat riittää nämä callunat.
Nuo pikkukivet ovat kolmivuotiaamme harrastus. Tuo aina yhden mukaanaan, kun käy isän kanssa kävelyttämässä koiraa. Itse on tämän harrastuksensa keksinyt ja itse myös päättänyt, että haluaa säilyttää näitä aarteitaan kuistilla.

Keinu kuistilla

Alkukesästä meillä oli keinu kuistilla. Heinäkuussa se siirrettiin puutarhaan. Kukaan ei enää istunut siinä. Nyt se on taas kuistilla ja kyllä porukka tykkää.
Päällinen on Eurokankaasta - eipä täällä päin muita kangaskauppoja juuri ole. Mutta ihan nätti tuo on. Olen aika taitava katkomaan ompelukoneesta neuloja (myös farkkuneuloja), joten ompelutin tämän peiton reunat ompelijalla kauppahallissa, eikä maksanut kuin viisi euroa. Kangas maksoi alle parikymppiä. Ei nyt paha hinta ollenkaan, kun näyttää ihan sille, kuin olisi uusi keinu. Ei tarvi ostaa uutta keinun pehmustetta, sen kun vaan hupun ompelee/ompeluttaa.