Polku vie...

Pihan perällä on vanhoja pieniä laattoja. Varmaan vuosikymeniä siellä olleita.

Polku johtaa pienelle maakellarille. Kuten näkyy, tuossa kasvaa myös kieloja, vaikka se suurin rypäs ei ihan kuvaan mahtunutkaan.

Niin ihanat värit...

Tähän vuodenaikaan toivoisi, että tämä maisema olisi etupihalla! Kovin harvoin tulee vain tallusteltua tätä näkyä katselemaan. Pyykkejä laitellessakin katselee narun suuntaan, eikä yläilmoihin.

En ole viitsinyt ottaa näitä sisälle, koska tämä tuoksu on aika voimakas. Aivan upean näköisiä nämä tietysti ovat. Ehkä kuistille voisi muutaman oksan taittaa, näitä nimittäin kukkii meidän takapihalla aikamoisen runsaasti. Vaikka menisi torille myymään!

Puutarhan iltatunnelmia

Lisäsin pari viikkoa sitten tähän kohtaan kivikkokasveja ja vielä pitäisi ostaa lisää. Kivikkokasvit ovat kiitollisia kasveja. Monivuotisia ovat ja lähtevät vihertämään todella aikaisin keväällä. Jostain kun vielä saisi hommattua lisää näitä nyrkin kokoisia kiviä sellaiset viisi kuusi kottikärryllistä. Toissa kesänä tilattiin suoraan pihaan satoja kiloja koristekiviä ja se on kyllä ihme, miten puutarha ahmaisee ne kivet. Sinne ovat huvenneet, vaikka niitä oli niin älyttömän paljon.

Pyykit voi kuivattaa ulkona... Kun vaan muistaa nostaa ne sisälle ennen sadetta!

Lipstikka, jo edellisen omistajan jäljiltä. Tämä on kasvanut tässä paikassa kymmeniä vuosia ja on loppukesästä lähemmäs kolme metriä korkea. 

Tiesittekös, että nurmikolla ja hiekalla on hankala fillaroida - pitäisi kuulemma olla asvaltoitu piha! Kyllä on vaatimukset nykyajan nelivuotiailla ;-) Tämä on neidin maalaispyörä täällä kotona, se oikea kaupunkipyörä on mummolassa.

Nimikylttejä ja ihmetystä

Puutarhassa on kohta enemmän maata näkyvillä, mitä lunta. Ehkä jo viikonloppuun mennessä. Kukkapenkkien kohdalla on vielä paljon lunta, mutta toki on hyvä valmistautua kesään. Tässä ensimmäiset hankintani puutarhaan, kylttejä kukkasille sekä yksi mini liitutaulukyltti. Vähän jo tiedänkin, minne ne aion laittaa, mutta lähtisi tuo lumi nyt ensin pois.

P.S. Miksi aina tällaiselle tumpelolle tulee blogiongelmia, kuten nyt tuo hävinnyt laskuri... Asetuksissa se näkyy kuten ennenkin, joten en tiedä, mistä kyse. En kyllä yhtään tykkää, jos pitää ottaa uusi laskuri ja aloittaa nollasta! Mies ehdotti, että katsoisi päivän pari, jos se vaikka ilmestyy takaisin... Sähköpostiin ei ainakaan ole tullut mitään ukaasia mistään kokeiluajan päättymisestä tms, eikä sellaisesta mielestäni pitäisi olla kyse. Pitää odotella, en muutakaan osaa.
P.S.2. Varalaskuri asennettu! Ei ole häävin näköinen, mutta toimii (ainakin toistaiseksi).

Pörröinen vieras pihalla

Oltiin juuri käymässä ruokapöytään, kun huomasin, että meillähän on takapihalla vieras.

Syömäpuuhissa tuokin oli.

En viitsinyt hätistää pois, koska tätä pensasta pitää kevään tullessa joka tapauksessa leikellä!

Meillä käy pihalla kesäisin myös fasaani. Siinä ne eläinvieraat sitten onkin, ellei toisen naapurin kissaa lasketa.

Viiden vuoden aikana on nähty pihalla vain yksi siili. 

Hyvä on valeasu. Meillä liikkuu näitä rusakkoja pihalla yleensä yksi per kevät. Kai niillä jonkinlaiset reviirit on. Poikasiakin on männä vuosina nähty. Ehkä tälläkin on joitain poikaspuuhia, sillä naapurin pihallakin tämä on häärinyt, meillä kun on pihat aika vieri vieressä. Toissa kesänä ilmestyi poikanen autotallissa tyhjään tynnyriin. Saa nähdä, minne tänä keväänä.

Samankokoiset

Kovin ovat samankokoisia, pian kaksi vuotta täyttävä Milla-tyttömme sekä pihalla oleva lumiukko.

Lumiukkoa on katsottava joka päivä monta kertaa ikkunasta. Se heiluttaakin taloon päin. Joka aamu on katsottava, ovatko jänikset käyneet viemässä lumiukolta sen porkkananenän. Toistaiseksi nenä on saanut olla. 

Hyvä löytö

Tää on aivan ihana! Kiitokset kuuluu äidilleni, joka löysi tämän kerrostalonsa pyöräkellarista. Se on ollut siellä kuulemma jo melkein 35 vuotta, koko sen ajan mitä äiti on asunut samaisessa talossa. Eli kyltin täytyy olla varmaan 60-luvulta tai jopa 50-luvulta, jos se kerran on poistettu käytöstä jo 70-luvun puolivälissä.
Äiti on meinannut heittää sen monasti roskiin, mutta on sitten aina siirtänyt sitä milloin mihinkin pyörävajan nurkkaan. Eikä sitä ole kukaan muukaan pois heittänyt tai korjannut.
Maalit kyllä kaipais vähän päivitystä. Jotain tälle on tehtävä, siis tämähän on niin huikea klassikko, että. Ja kyllä, aion laittaa tämän puutarhaamme! Siellä se jo onkin, omenapuun juurella. Kunhan sen saa kunnostettua, sille voisi etsiä paremman paikan.
Tämä kyltti on ihan kiva, mutta ei se ole sen äidin kadun paras alkuunkaan. Se parhain on vielä siellä yhden toisen talon pihalla ja siinä lukee:

KOIRIEN ULOSTUTTA-
MINEN KIELLETTY!

Sitkeä sissi

Pari vuotta sitten yritettiin kitkeä eli katkoa puutarhasaksien kanssa talon kulmalta ruusupensasta pois. Toisesta paikasta tämä onnistui (aian älyttömän sitkeät ja pitkät juuret kyllä), mutta tähän talon kulmalle jäi muutamia parin sentin mittaisia tynkiä. Ajattelin, että ei niitä siitä huomaa, mutta miten kävikään. Parin vuoden päästä nämä samaiset pikkuiset onnettomat tyngät ovat kasvaneet tällaiseksi seinän peittäväksi ruusupuskaksi. Ja kyllähän tuo tuohon aika hyvin sopiikin. Joten olen antanut olla. Varsinkin kun meidän suurin juhannusruusupuska jäi talon uuden lisäsiiven alle ja on muisto vain. Mutta tämä näyttää hyvin kasvavan - ja nopeasti!

Pinkit pionit

Pionit ovat nyt kukassaan, ja tällä viikolla näyttää olevan vaaleanpunaisten vuoro. Kauniita nuo ovat, ei voi mitään. Vieläkään en ole yhtään raaskinut maljakkoon ottaa...

Grillailua

Ostin meille juhannukseksi grillimakkaroita, mutta eihän niitä juhannuksena ehditty syödä. Sunnuntaina vasta. Työnjako oli sellainen, että mies grillasi makkaroita ja kasviksia pihalla, minä päivystin sisällä, että koska meidän yksivuotias herää päiväunilta. Melkein kesti se grillaus yhtä kauan kuin ne päiväunet. Ei ole hätäisen hommaa.
Mutta kannatti odottaa, oli ihan yhtä hyvää, mitä voisi kuvan perusteella olettaa!
Jäi jopa vähän yli meidän nelijalkaiselle perheenjäsenelle. Ville ahmaisi lopuksi makkarankuoret ja jopa joitain kasviksia, mitä ei jaksettu syödä. Broccolista tuo tuntuu tykkäävän kovasti, kaikki broccoli mitä jäi yli, meni koiruuden mahaan.

Päivän väri

on vaaleanpunainen!

Pioniviikot

Meidän pihassa vietetään pioniviikkoja. Pioneja on meillä neljä eri pensasta. Kaikki edellisen asukkaan istuttamia. Hyvin ovat aina joka vuosi lähteneet. Kertaakaan en ole raaskinut ottaa näitä maljakkoon... Pari kertaa olen antanut vieraille jokusen pionin mukaan. Viime kesänä kävi niin huonosti, että juuri kun pionit olivat olleet vain pari kolme päivää auki, iski keskellä päivää aivan armoton raekuuro. Siinä arvaa mitä pioneille kävi... Silloin harmittelin, etten ollut kerännyt näitä maljakkoon! Nyt taas olen ihan satavarma siitä, että raekuuroa ei tule, joten kyllä ne pihalla pärjäävät. Saa nähdä.

Kesätuoli

Eilen maalasin paitsi jakkaran, myös tuolin. Tämäkin jää ihan vaan ulos, jommalle kummalle kuistille. Sisälle en aio tätä ottaa. Vielä olisi toinenkin tuoli maalattavana, vähän erilainen tosin. Siitä sitten postaus joskus myöhemmin, kunhan saan ensin rapsutettua vanhat maalit pois ja uudet pintaan.

Kesäjakkara

Oli eilen illalla niin kiire maalamaan, etten ehtinyt edes ottaa ennen-kuvaa. Mutta kerrottakoon, että tämä oli alkujaan aniliininpunainen.
En aio ottaa tätä sisälle, vaan kesäjakkaraksi pihalle ajattelin. Jonkun kukkaruukun varmaan tähän päälle lykkään.

Kesäviltti

Kun haettiin Ikeasta tavaraa vauvalle reilu vuosi sitten, löytyi esim lastenhuoneen lattialle tällainen löhöilyviltti. Nyt kun tyttö osaa jo kävellä, eikä pysy paikoillaan 10 sekuntia kauempaa, ei löhöilyviltille ole käyttöä. Mutta kesätyön tämä viltti on nyt löytänyt, saa olla kuistilla keinussa peittona. Ihan pirteästi se keinuunkin sopiikin.

Viisaat lupiinit

Ollaan asuttu tässä talossa kohta viisi vuotta ja vuosi vuodelta pihalla on enemmän lupiineja. Mutta kylläpä ne ovat viisaita! Kasvavat juuri siinä rinteessä, mikä olisi vaikeimmin muokattavissa ja minne ei mitään istutettaisi muutenkaan. Joten ei olla tehty mitään hävittämistoimenpiteitä. Eikä niitä ole siitä muualle levinnyt.
Alkukesästä juhannukseen tässä rinteessä ilahduttavat lupiinit sekä pari "mustaa tulppaania" (kyllä ne melkein mustia ovatkin tai ainakin tumman violetteja). Siinä kasvaa myös sellainen muutaman neliömetrin matto miniorvokkeja. En muista virallista nimeä, mutta sellaista maanpeitto-orvokkia, ihan nättiä.
Näitä lupiineja meillä on myös vaaleanpunaisena. Olen varmaan Suomen ainoa kotipuutarhuri joka on lisäksi istuttanut pihalleen lupiineja (yleensä kai ihmiset inhoavat niitä), mutta kuten arvata saattaa, ne istutetut kuolivat. Ne olisivat olleet keltaisia. Mutta ei ole keltaisia meidän pihassa näkynyt. Vain tämän luonnonkanta jyrää.

Omalta pihalta

Meillä kasvaa omalla pihalla luonnonvaraisena muitakin kuin voikukkia ;)

Myöhästynyt joululahja

Siis todella, todella myöhästynyt! Mies oli ostanut mulle joululahjaksi myös valkoisen lyhdyn. Sain sen tosin vasta tällä viikolla, vaivaiset puolisen vuotta myöhässä. Oli kuulemma etsinyt sille oikein hyvän piilon, eikä ollut itsekään sitä enää löytänyt, saatikka muistanut. Kunnes nyt kesäsiivoa tehdessä sitten sen autotallista bongasi. Kivahan tuo on, ja on jo päässyt meidän kuistille, vaikka ei tähän vuodenaikaan lyhtyjä ihmeemmin tarvitse poltella. Mutta nätti se on!
Nämä loput kuvat on myös otettu meidän kuistilla, samoja kukkia mitä jo pari päivää sitten postasin, mutta nyt niille on löytynyt oikea paikka. Ja tuo vihonviimeinen kuva, missä on orvokkeja, on myös meidän kuistilta. Meinasin, että en tänä kesänä osta orvokkeja, mutta sorruin sitten kuitenkin, kun käytiin eilen Tori-Gardenissa Myllykoskella.

Valkoista ja vihreää

Tämän kesän ruukkuvärit meillä, valkoista ja vihreää. Kärkkäiseltä ja Puutarha-Prismasta, en voinut vastustaa... Kyllä kuisteille on myös saatava jotan vihreää ja mieluiten pienissä parvekemaisissa ruukuissa. Omakotitalossa asuvalla on siis sekä parveke (=kuistit) että se piha, olen huomannut. Minä ainakin kukitan kuistit aivan kuin ne olisivat parvekkeita. En osaa ostaa sellaisia jumboruukkuja, vaan ostan pieniä. Yhden kuistiruukun olen sentään ostanut, sellaisen roikkuvan, missä on kyltti. Mutta siitä puuttuu kukka, joten kuva saa odottaa.