15v

Maanantaina 13. tammikuuta meidän huushollin ainoa nelijalkainen asukas täyttää 15 vuotta. Shelttipoika Ville oli isännän seurana jo silloin, kun minä tänne muutin, eli se on siis miehen jälkeen huushollin toiseksi pitkäaikaisin asukas. Minä ja muksut tullaan perässä.

Ville on onneksemme ja iloksemme pysytellyt terveenä. Pari kesää sitten se säikäytti meidät kaikki pahanpäiväisesti, kun Ville yhtäkkiä alkoi kävellä pitkin seiniä ja meni muutama päivänä suorilta jaloilta jopa aivan nurin. Eläinlääkäri otti kokeita kokeiden perään, mutta ei löytänyt mitään varsinaista vaivaa.  Epäilimme jo kasvainta tai ties mitä, mutta eipä vaivoja ole sen koommin näkynyt. Koira on saanut elää terveen ikämiehen elämää.

Ja viimeiset kolme ja puoli vuotta se on ollut talon ainoa koira. Siihen asti Ville jakoi elämänsä toisen sheltin, Nallen, kanssa. Nalle kuoli 13-vuotiaana kesällä 2010. Sekin oli jo vanha. Hurjaa ajatella, että Ville menee siitä nyt vuodella ohi. Tai vaikkapa menisi kahdellakin, mistäs sen tietää. Sheltit ovat niiden koirarotujen joukossa, joiden edustajat todennäköisimmin elävät jopa 16-vuotiaaksi. Totta maar me toivotaan, että Ville on yksi noista...
Kuten kuvasta näkyy, Ville on Nallea jonkin verran isompi.  Nalle on sen korkuinen mitä shetlanninlammaskoiran kuuluukin olla ja Ville isompi. Tämä johtuu siitä, että männä vuosina, siis todella todella kauan sitten, shelttien jalostuksessa käytettiin myös collieita. Siellä täällä pentueissa sitten aina putkahtaa maailmaan näitä hieman isompia shelttejä. Pentueen toiset sheltit olivat aivan normaalin kokoisia. (tai jos tarkkoja ollaan, Ville oli pentueensa pienin syntyessään, mutta otti siskot ja veljet kiinni ja meni niistä koossa jopa ohi)

Vanhuksen elämä on leppoisaa. Enää Ville ei jaksa pitkiä kävelylenkkejä, mutta se pääsee käpöttelemään pihalle monen monta kertaa päivässä, lähes maalla kun asutaan. Toisista koirista se lähinnä hermostuu. Olemme miettineet Villen pitkän iän salaisuutta, ja tulleet siihen tulokseen, että varmaankin vastaus löytyy herkkupaloista. Villen tapauksessa herkkuja ovat myös tomaatti ja kurkku. Jos haluaa keittiöön kaverin salaatin tekoon, niin Ville on kyllä ensimmäisenä tarjoutumassa vapaaehtoiseksi. Jos vaikka saisi syödä tomaatin kantoja ja muutaman kurkkupalan...

Huh hellettä!

Kyllä nyt tarkenee!
Meidän 13-vuotias shelttiherra on kesäkuumalla aika töttöröö. Viime kesänä tuolta meni vastaavilla helteillä jalat alta. Luultiin jo, että sillä on joku aivokasvain, joka vaikuttaa tasapainoon, tai jotain yhtä dramaattista, koska oireet kestivät useita päiviä. Koira ei päässyt edes ylös.
Vietiin nassikka eläinlääkäriin, joka tutki, paineli ja kuunteli. Otti verikokeet ja röntgenkuvat, nukutti lisätutkimuksia varten ja teki ties mitä, kunnes totesi, että koirassa ei ole mitään vikaa, se on ihan terve. Ennen tämän lauseen kuulemista maksettiin tietysti lasku, joka oli siellä 500 euron hujakoilla.
Tänä kesänä ollaan viime vuotta viisaampia ja pidetään hellepäivinä ilmalämpöpumpun viilentäjä päällä. Tulee halvemmaksi kuin eläinlääkäri, ja onhan siitä iloa myös talon karvattomile asukkaille.

Mies ja velipoikansa parhaillaan grillaavat pihalla. Koiravanhukselle grillikekkerit ovat mieluisia, kun saa syödä niitä makkarankuoria... Siinä ikä unohtuu, kun makkarankuori lentää ilmassa. Vanhaan koiraan tulee uutta potkua - tuo jaksaa jopa tasapainotella takajaloillaan usean sekunnin ajan, kunhan vaan keikuttaa makkaraa kirsun edessä. Makkaransyönnin jälkeen täytyy tietysti etsiä viileä paikka, jossa ottaa muutaman tunnin tirsat.

Kaveria ikävä

Meillä on ollut viikon päivät vain yksi koira, 11-vuotias Ville.
Ville ei ole koskaan ollut ainoana koirana, paitsi nyt. Koko ikänsä sillä on ollut seurana Nalle, mutta viikko sitten Nalle kuoli vanhuuden vaivoihin. Nallen munuaisvaiva oli niin paha, ettei eläinlääkäri voinut määrätä edes lääkekuuria, koska vanhan koiran kroppa ei sitä olisi kestänyt. Joten Nalle nukutettiin. Olihan tuota ikää jo kuukautta vaille 14 vuotta.
Ville selvästi vielä etsii Nallea ja on vähän masentunut, kun kaveria ei näy, eikä kuulu. Myös meidän kolmivuotias tyttö on ihmetellyt, missä Nalle on. On kerrottu, että on koirien taivaassa. Aiemmin on kysellyt missä on kummitätin marsu, ja on kerrottu, että on marsujen taivaassa. Tyytyi aikansa tähän selitykseen, mutta kysyi sitten vähän ajan päästä, että koska se Mimmu tulee takaisin sieltä marsujen taivaasta?
Samanlaisia ajatuksia tämä Nallenkin poismeno on herättänyt. Mummolle on kertonut, että Nalle jäi eläinlääkärille ja tulee sitten takaisin, kun tulee ensin terveeksi. Eilen oli ihmetellyt isälleen, että missä se Nalle oikein luuraa, kauanko se oikein meinaa siellä koirien taivaassa olla...
Tässä on kuvia molemmista. Nalle on tuo musta. Kuvat, joissa Ville on yksin, ovat aivan uusia, toissapäivänä otettuja.