Terveisiä Menorcalta!

Palattiin varhain eilen aamulla Menorcalta. Aivan ihana reissu. Moni kyselee missä se Menorca oikein on...  Menorca on Välimerellä noin kolmen tunnin laivamatkan päässä Mallorcan saaresta. Asukkaita on noin 90 000. Loma-aikoina väen määrä kasvaa, sillä päivässä saarelle tulee kymmeniä lomalentoja. 

Lomaviikon aikana tuli kierreltyä saarta jonkin verran. Menorca on monipuolinen saari, jossa postikorttimaisemia piisaa. Tämä kuva on Binibegan viehättävästä, valkoisesta kalastajakylästä. 

Cala Galdana on yksi saaren suosituimmista rannoista, kuten auringonpalvojien määrästä voi päätellä. Kävimme täällä ohikulkulkumatkalla kolmasti, ja aina oli ihasteltava tuota turkoosinsinistä vettä ja komeita kallioita. 

Lähes kaikki rannat ovat syrjässä, ja monille pääsee pelkästään veneellä tai pienellä laivalla. Rannoille pääsee esimerkiksi Cala n´ Boschin tai Ciutadellan satamista. Muutamilla suuremmilla rannoilla on omat parkkipaikkansa, mutta jopa useiden satojen metrien päässä varsinaisesta rannasta.
Menorca on UNESCO:n suojelukohde - siis koko saari. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tätä nykyä ei saa enää rakentaa 350 metriä lähemmäs rantaa, oli kyse sitten rakennuksista tai parkkipaikoista. Tällä halutaan pitää Menorca mahdollisemman luonnontilaisena.
Myöskään turismin kasvu ei täten ole saarella tavoitteena. Se osin selittää sitä, miksi saaresta ei pidetä kovin suurta melua markkinointimielessä.

Pikkuisen Cala Santandrian uimarantaa ja ydinkeskustaa. 

Menorcalta on turha etsiä suuria supermarketteja. Saarella jopa lomakohteissa on lähinnä pienempiä kauppoja, mikä tietysti vain lisää saaren viehättävyyttä.

Ensimmäinen päivä oli sateinen ja kylmä, siis kylmä menorcalaisittain, tietysti. Suomalaiselle tuo noin reilun parinkymmenen asteen lämpötila oli ihan normaalin kesäinen.
Menorcan lomakausi alkaa toukokuussa ja kestää syyskuun loppuun. Suomesta saarelle pääsee Finnmatkojen lennoilla. Kohteita on useita eri puolilla saarta.
Me olimme Cala n´ Boschissa, josta kävimme eri puolilla saarta rannoilla, pikkukaupungeissa ja nähtävyyskohteissa lähes joka päivä. Autoa ei vuokrattu vielä tällä kertaa.
Tuolla tuo hotellimme pilkottaakin! Meillä ei ollut merinäköalaa, sillä olimme varanneet lapsiperhehuoneen ja rattaat viikoksi vuokralle, joten meidät oli sijoitettu terassitasolle. Se ei ollut ollenkaan hassumpi ratkaisu, sillä tytöt pääsivät suoraan terassilta uima-altaaseen.
Finnmatkoilla muuten näyttää olevan tämän viikon sunnuntaille äkkilähtöjä Menorcalle alle 500 eurolla viikko. Voin todellakin suositella, jos joku sattuu etsimään viime hetken lomakohdetta sykyiselle lomaviikolle.

Fornellsin kalastajakylässä käy joka kesä myös itsensä Espanjan kuningas Juan Carlos. Hän herkuttelee hummerisopalla, joka maksaa kuulemma 60 euroa lautaselliselta. Meille riitti hieman edullisempi ravintola;)  Useissa ihan hyvissäkin ravintoloissa koko perheen ruokalasku kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jäi 40 euroon. Jos söi vähän hienommin, valitsi myös alkuruoaksi tapaksia ja jälkiruoaksi herkkuja, juomaksi olutta ja siideriä, sai laskun kipuamaan 50 euroon. Hyvin tyypillinen lastenannoksen hinta oli alle neljä euroa. 

Tytöt palaamassa leikkipuistosta takaisin hotellille. Hotellin vieressä oli Cala n`Boschin ainoa ranta, mutta emme siellä juuri viihtyneet, koska me ei hirveästi olla auringonottajatyyppiä, vaikka lämpimästä tykätään. Pari kertaa käytiin rannalla polskimassa, siinäpä se.

Retki viini- ja juustotilalle oli oikein mukava kokemus. Juusto oli aivan taivaallisen hyvää. Viinimaistiaiset jätin väliin, koska eivät peijakkaat valmistaneet kuin punaviiniä. 

Lapset, 4v ja 6v, viihtyivät retkillä oikein hyvin. Tämä oli molemmille ensimmäinen aurinkoloma, ja minulle ja miehelleni kahdeksanvuotisen yhteiselomme aikaina vasta toinen aurinkoloma.
Etukäteen tietysti jännitti, miten pienten pinna kestää. Hyvin tuo kesti.
Neljävuotiaan ainoa huutoparkukohtaus tuli juuri siinä ainoassa paikassa, jossa oli kyltti "Hiljaisuutta, kiitos!". Kävimme katsomassa Binibegan kalastajakylässä merikilpikonnia, joita sai bongata kasvillisuuden seasta kiviaidan takaa (ks. postauksen ensimmäinen kuva). Nelivuotiaan päreet paloivat täysin, kun isosisko bongasi niitä pieniä, jopa tulitikkuaskin kokoisia kilppareita aina ensimmäisenä. Mutta yksi megahepuli seitsemässä päivässä nyt sallittakoon neljävuotiaalle!

Lomatunnelmissa

Rantaelämää

Tänä kesänä on vietetty rantaelämää monessa eri paikassa. Tässä ihmetellään merielämää.

Supisuomalainen järvimaisema, juhannusaattona alkuillan auringonpaisteessa.

Viime vuonna joutsen ui kaverinsa kanssa, mutta tänä kesänä se on näyttäytynyt aina yksin.

Eikä viileät kelitkään haittaa, aina keksitään tekemistä!

Tässä ollaan kyläilemässä Repoveden rannalla olevalla mökillä.

Menorcalle menossa



Olen jo pitkään miettinyt meidän nelihenkiselle perheelle jotain kivaa lomakohdetta. Pariisi on ollut suunnitelmissa ykkösenä, mutta lopulta ajatus kariutui siihen, että suurkaupunki on suurkaupunki, ja seurueen pienimmät ovat matkan aikaan vasta 4- ja 6-vuotiaita. Joten päädyttiin Välimerelle. Menorcalle.



Tai eihän me sinne vielä olla menossa, ensi syksynä vasta. Mutta loma on varattu jo. Matka on edes hitusen lähempänä, kun siitä on tehty oikea varaus, eikä se ole vain puheissa.



Menorca on pieni Espanjalle kuuluva saari Mallorcan ja Ibizan naapurissa. Etäisyyttä on kuitenkin sen verran, että koko loma vietetään Menorcalla, eikä lähdetä naapurisaarille haahuilemaan.



Meidän lomakylä on nimeltään Cala`n Bosch. Tämä kuva lienee kuitenkin saaren pääkaupungista Mahonista. Sinne olisi päiväretki suunnitteilla.
kuvat: Finnmatkat

Wanhan ajan markkinoilla

Sunnuntaina piipahdettiin Kaunisnurmen museokorttelissa wanhan ajan käsityöläismarkkinoilla. 

Mummo osti tytöille pienet korit. 

Pienempi ihasteli nuken vaatteita. Edellisiltä markkinoilta ostettiinkin nukelle tuollainen keskellä näkyvä mekko.

Niin kauniita!

Kotimatkalla piti pysähtyä ihmettelemään pahkaa.

Kaunisnurmen koulun pihalla oli myös aikaa laskea mäkeä.

Pariisi mielessäin

Olen katsellut viime viikkoina Pariisista kivaa hotellia tai loma-asuntoa. Olen vähän kallistumassa jälkimmäisen puolelle. Meidän poppoo ei ole koskaan käynyt Pariisissa, mutta nyt on suunnitelmissa piipahtaa siellä loppukesästä tai syksyllä. Ajankohtaa ei vielä ole päätetty.

Innostuin Pariisin reissusta katsellessani Norwegianin lentotarjouksia. Neljän hengen menopaluulennot Pariisiin vain noin 450-500 euroa. Se on monta sataa halvempi mitä aiemmin löytämäni edullisin vaihtoehto.
Tytöt tietysti toivovat käyntiä EuroDisneyssä.  Saa nyt nähdä!

Luin yläasteella ja lukiossa ranskaa jokusen vuoden, mutta epäilen, että vähäinen kielitaitoni on vuosien saatossa kyllä hävinnyt ihan tyystin! Toivottavasti siellä pärjää englannilla...

Niistä hotelleista. Olen selannut ja selannut, mutta mieluista ei ole löytynyt. Sitten äkkäsin, että Pariisista voi myös vuokrata loma-asunnon. Se voisikin sopia paremmin pikkulapsiperheelle.
Kaupunkiloma vaunujen kanssa on meille jo tuttu juttu, käytiin muutama vuosi sitten Lontoossa. Yksi natiainen oli vaunuissa, toinen vielä äidin mahassa.
Mitään ei ole vielä varattu,  mutta suunnitelmat ovat täydessä vauhdissa. On tästä reissusta jo kulujakin koitunut ainakin sen verran, että jouduin maksamaan kirjastoon 12 euroa kahdesta myöhässä olleesta Pariisin matkaoppaasta!
kuvat: flickr, google, feelParis

Benny ja muumit

Kouvolassa vietettiin tänään Taiteiden Yötä. Suurin osa tapahtumista on keskustassa ja Kaunisnurmen museokorttelissa, mutta me suunnistimme Tykkimäen huvipuistoon. Siellä esiintyivät lasten taiteiden yössä Benny Törnroos ja muumit. Benny on tosi hyvä esiintyjä ja laulaja. Muumit tietysti kruunasivat esityksen.

Taiteiden yön tapahtumat ovat yleensä ilmaisia. Oletin tämänkin olevan ilmainen, mutta eipäs ollutkaan... Mentiin huvipuistoon tuntia ennen esitystä. Portilla ilmoitettiin, että sisäänpääsymaksu oli 8 euroa henkilö ( huvipuistoon pääsee läpi kesän yleensä ilmaiseksi sisään). Tosi moni kääntyi portilta lapsineen pois. Harmi juttu. Uskon, että kuulijoita olisi ollut paljon enemmän, jos konsertti olisi ollut ilmainen. Meiksiltä meni kyllä täysin ohi tuo konsertin maksullisuus, en nähnyt siitä mistään mainintaa. Kai pitää alkaa lukea taiteiden yön mainoksia tulevina vuosina suurennuslasin kanssa.
Meillä oli lastenkonsertissa mummokin mukana. Pidettiin portilla pikapalaveri ja todettiin, että mennnään kuuntelemaan Bennyä ja muumeja, kerran siitä oltiin koko viikko puhuttu. Ja olihan tuolla muitakin.
Onneksi kaksivuotias pääsi sisään ilmaiseksi.
Silti, tuntui kurjalta katsoa portilla, kuinka monet vaunuseurueet kääntyivät pettyneinä takaisin parkkipaikalle. 

Tytöt jaksoivat kolme biisiä! Pienempi kävi parkumaan, kun Nipsu tuli lavalle. Piti päästä äidin syliin, koska Nipsu on niin pelottava. Kaksivuotiaan konsertti loppui siihen ja tyttö lähti mummon kanssa huvipuistoon kiertelemään.
Nelivuotias kesti pari biisiä pidempään, mutta sitten halusi pois.
Käytiin vielä vähän keinumassa ja laskemassa mäkeä tuubista, sitten kotiin. Sellainen lasten taiteiden yö tällä kertaa.
Jätettiin keskustan tapahtumat väliin, koska siellä on aika hankala liikkua vaunuilla. Taiteiden yö on täällä vuoden vilkkain tapahtumailta, eikä milloinkaan ole keskustassa sellaista tungosta kuin tänä elokuisena perjantaina.

Ponitouhuja

Meidän poppoon kesäpäivä huvipuistossa venähti näinkin myöhäiseen ajankohtaan. Käytiin Tykkimäessä rannekereissulla vasta eilen.  Samalla tytöt kävivät talutusratsastuksessa. Milla, kaksi ja puoli vuotta aivan pian, pääsi ponin selkään ensimmäistä kertaa. Kuten näkyy, homma vähän jännitti omaa vuoroa odottaessa!

Äitiä tietysti pelotti... Mietin, että pitääkö kulkea siinä vierellä koko ajan, ettei tyttö putoa. Ei tarvinnut. Hyvin tuo pysyi selässä ja osasi myötäillä ponin liikkeitä. 

Isompi on käynyt talutusratsastuksessa jo monta kertaa.

Kohta matkaan.

Nyt mennään! Isompi edellä, pienempi perässä. 

Ponit tekivät metsässä pienen kävelylenkin. Ponikyyti oli tytöille huvipuistopäivän parhaita hetkiä.
Ponit ja muut eläimet tulevat Tykkimäen huvipuistoon Hembölen eläintilalta ja taitavat olla siellä nyt viimeistä viikonloppua. Sitten ensi kesänä taas uudestaan.

Kuvamuistoja

Naantalin kirkko on aina vaan yhtä viehättävän näköinen. Siitähän se Naantali hurmaavan ilmeensä saa.
Etualalla Naantalin Kaivohuone, jossa muuten esiintyy 9. syyskuuta Michael Monroe - tulipa tämäkin seikka julisteesta huomattua. Rokkia pitsihuvilassa siis :-)

Vanhan kaupungin kadut ovat toinen Naantalin tavaramerkki. Käytiin tässä kahvilla ja mehulla.

Wanha Naantali Kauppa on viehättävä pikku putiikki, jossa on tuhansia erilaisia tavaroita. Siellä voisi hyvin viettää pari tuntia tekemässä kaikenlaisia löytöjä, mutta kun oli natiaiset mukana, niin sellaiset viisi minuuttia ja rapiat sai riittää. Ulkopuolella oli kaikenlaisia hauskoja kylttejä. Säästyipä rahat, kun ei ollut aikaa jäädä tonkimaan!

Asuttiin kolmipäiväisen lomamme aikana aivan Turun tuomiokirkon lähellä ja tämä oli meidän "kotipuisto". Mentiin ja tultiin aina tämän puiston kautta siltaa pitkin keskustaan. 

Minttujäätelön väriset puiston penkit, ai kun somaa ja tyylikästä!

Aurajoki.
Otettiin reissussa yli 500 kuvaa. Suurin osa ei tietenkään koskaan päädy mihinkään, mutta aika moni päätyi kuvakirjaan, jonka sain eilen valmiiksi. Nyt vaan odotellaan Ifolorilta, että koska sieltä kolahtaa iso kirjekuori. Aika nopeaan tuolta on aiemmin postia tullut, mitä on kuvakirjoja tilattu. Tämä taitaa olla jo viides kuvakirja, mikä siellä on teetetty. Enemmänkin tietty vois, kun ne kuvat jää niin helposti vaan koneelle roikkumaan.