Vanhan uunin syysilme

Kävin eilen kylässä ja ihastuin tuon kodin vaaleuteen ja tummiin sävyihin, kun niitä oli niin kivasti yhdistelty. Kotiin päästyäni oli sitten pakko laittaa kesäiset vaaleanvihreät keittiön koristeet talviteloille ja etsiä kaapin perältä näitä vähän tummempia juttuja. Ei sitä koskaan tiedä, mistä sen sisustusinspiksen saa!
Komeamaksaruohot ovat oman puutarhan tuotantoa.

Päikkäriaskartelut

Päätin jo eilen illalla, että kun junioriina käy päiväunilleen, minä käyn askartelemaan. Sain kolmivuotiaasta seuraa, joka myös halusi askarrella. Liimasi pieniä nauhanpaloja paperille ja oli tekemäänsä korttiin oikein tyytyväinen.
Minä koristelin lasipurkin nauhoilla ja sydämellä, leikkasin toiseen lasipurkkiin pienen hatun Cath Kidstonin nenäliinoista, joo, en aio niistää niillä, vaikka aika monta pakettia niitä olen jo hamstrannut ;-)
Lisäksi solmin pienen sydämen yhteen tyhjänä olevaan pikkukoukkuun. Siinäpä se.

Syyskappa

Syyskappa askarteluhuoneen toiseen pikkuikkunaan, kirpparilta, kolme euroa. Eipä tästä ole muuta sanottavaa!

Mukavaa sunnuntaipäivää!

Ihana Covent Garden

Käytiin tätä ennen Westfieldin uudella ostarilla, missä oli pelkästään ketjujen kauppoja ja ravintoloita. Iso paikka ja komea tarjonta, mutta ei mitään "oikeita putiikkeja". No, Covent Gardenissa niitä on! Tykkään varsinkin näistä alakerran putiikeista, vaikka ei niitä nyt niin paljoa ole. Pubissakin tuli käytyä. Aurinko paistoi ja terassilla olisi ollut tilaa, mutta paineltiin silti istumaan ihan pubin perälle, missä oli pimeää.

Jo kestää

En tiedä missä mättää, mutta meidän postikortit Lontoosta ovat vielä jossain reissussa, vaikka laitettiin postiin ne viime viikon tiistaina. Omituista on se, että laitoin kaksi päivää postikorttien jälkeen postiin yhden ison kirjeen tytöille ja yhden paketin (jouluiset tulitikut, koska niitä ei saa laittaa matkatavaroihin) itselleni, niin nämä ovat kyllä jo tulleet. Mutta kukaan ei ole saanut postikortteja... Toivottavasti ne nyt joku päivä putkahtaisivat postiluukusta. Kuten näkyy, kyllä ne on postitettu!

Syksyn värejä

Tytöt saivat tuliaisiksi leluja ja vaatteita, parit legginsit, sukkahousuja ja tietysti puseroita. Gapilta löytyi pienemmälle ihana harmaa, vähän vähän bolerotyyppinen villatakki. Pienemmälle ajattelin myös tuota sinistä takkia, ensi kevääksi. Lontoon-vaatteet kestävät meillä kauan. Kai siksi, että äiti on tällainen Lontoo-hullu ja vaalii niitä vaatteita... Isommalle kun ostaa, niin käyttäjiä on kaksi. Yhdellä vaatteella saattaa olla siis kolme, neljäkin vuotta käyttöikää. Ainakin tuon kolmivuotiaan kasvu on jo vähän hidastunut ja sama pusero menee helposti puolitoista vuottakin. Ensin ovat hihat vähän pitkät, sitten lopulta vähän lyhyet. Ja reilu vuosi tuohon menee. Tällä erää. Saa sitten nähdä mitä vauhtia venyy tulevina vuosina! Ja jos vaate on hyvin säilynyt, on vielä toinenkin käyttäjä odottamassa vuoroaan. Monia vaatteita tulee käytettyä niin vähän, että kestävät ihan hyvin kahdella tytöllä.

Harrods Christmas World

Syyskuu on parasta aikaa Harrodsin jouluosastolla vierailuun. Kesä on jo mennyt, mutta joulubuumi ei vielä jyllää, ja tavaroita on kiva katsella rauhassa. Ostin vain yhden joulukoristeen, äidille tuliaisia. Olisi näitä ollut vaikka millaisia.
Itselle ostin vain littanoita joulujuttuja, kuten pakettikortteja ja joulukortteja. Aika hankala näitä olisi käydä kotiin viemään, kun monet ovat aika hauraita ja menevät helposti rikki, kuten nyt joulukoristeet yleensä.
Voin vain kuvitella, millainen ryysis täällä on joulun alla. Nyt oli hiljaista. Kourallinen ihmisiä siellä kierteli, turisteja ne muut varmaan, kuten minäkin. Paikalliset ehtivät käydä täällä sitten lähempänä h-hetkeä. Jouluosasto tietääkseni avataan jo heinä-elokuussa. Myös Selfridgesin jouluosasto oli jo avoinna. Saattaa olla muuallakin, mutta nämä kaksi huomasin. Ja sitten on tietysti Hay`s Gallerian lähettyvillä ympäri vuoden avoinna oleva jouluputiikki.

Nallukat

Harrodsilla nähtiin kaksimetrisiä nalleja sekä hieman pienempiä villieläinpehmoja. Kaikki ovat tietty myynnissä. Nallen hinta on 1900 puntaa kipale. Sen joutuu varmaan postittamaan kotia. Eihän tuollainen mahdu lentokoneeseen, vaikka sille ostaisi oman lentolipun;-)

Lontoon-löytöjä

Kun kävin Lontoossa nuorempana, ennen miestä ja lapsia, tuli aina ostettua vain ja ainoastaan itselle, aivan kauheesti kaikenlaista, vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Nyt sitten ostaa lähinnä lapsille. Jopa yksivuotias sai sieltä enemmän vaatteita kuin minä, vaikka ei ollut mukana koko reissulla. Ostin itselleni ihan peräti yhden (1) vaatteen, villatakin Primarkilta. Maksoi huikeat 5 puntaa. Löytö tuntui tosi hölmöltä, kunnes huomasin, että kotikaupungin vaatekaupassa samanlainen maksaa 39 euroa.
Kyllä siellä käpäilin vaikka mitä, mutta jotenkin oli vaikea valita. Laukkujakin katselin, mutta sinne jäivät.
Kyllähän sieltä tietysti löytöjä tein, mutta olivat pienempiä. Selfridgesin pohjakerroksessa on Cath Kidstonin osasto. Hyvä tietää tulevia reissuja ajatellen. Osaa varustautua. Jos ensi kerralla toisi jonkun ihanan laukun...
Näissä kuvissa on niitä pikku-löytöjäni. Marilyn-joulukortin ajattelin pitää itse. Laitan sen askarteluhuoneeseeni. Se on melkein kuin taulu, aivan ihana.
Villatakista en viitsi kuvaa ottaa, se on niin tavallinen!

London House Hotel

Yövyttiin reissulla London House Hotelissa Bayswaterissa, aivan Whiteleysin takana. Hotelli oli tosi mukava. Aamupalaa ei ollut, mutta se ei meitä haitannut, sillä huoneessa oli pieni oma jääkaappi sekä vedenkeitin.
Näkymä ikkunasta oli tyypillisen bayswaterilainen, puistoa ja vastapäinen valkoinen talo. Parveekkeelle ei saanut mennä. Muistan vielä ajat, jolloin parvekkeelle sai mennä ja siinä kaiteella sai jopa istua... Oi niitä aikoja! Hotelli tosin oli toinen, mutta Bayswaterissa sekin.
London House Hotelia voi kyllä suositella. Sijainti on mitä mainoin ja hotelli tosi siisti ja ajanmukainen. Kävelymatka sekä Circle Linen että Central Linen maanalaisille. Bussi vie lähes hotellin edestä Kensingtoniin sekä Natural History Museumiin. Queenswayn päästä taas pääsee bussilla Oxford Streetille, Piccadillylle ja Hard Rock Cafen kulmille. Luulen, että tullaan tähän hotelliin seuraavalla kerrallakin.

Öga

London Eye. Olen odottanut tähän pääsyä jo 10 vuotta, sen aikaa mitä se nyt on ollut olemassa. Toissa vuonna päästiin aika lähelle, kun käytiin ihastelemassa tätä ihan läheltä, mutta tällä kertaa mennä posautettiin lippujonoon heti ensimmäisenä lomapäivänä.
Ostettiin pikalippu, joka nyt ei ollut paljoa kalliimpi, ja päästiin heti vaunuun jonojen ohi. Se eka neljännes pyörähdyksestä oli aivan kamala. Olisin vaikka ollut valmis maksamaan lippurahat tuplana, että olisin päässyt pois. Se oli ihan hirveän korkealla. Sitten mies huomasi, että jos katsot tuonne ylös, siinä näkyy sen pyörän puoliväli. Eli pitäis kestää. Ja ihme ja kumma, kun pääsi sen puolivälin yli, alkoi helpottaa. Siellä aivan ylhäällä pääsin jopa siitä keskipenkistä ylös - juu istuin melkein koko ajan! Olin meidän kopin ainoa matkustaja, joka koko ajan lähinnä istui... Suurin osa seisoi aivan siinä ikkunan vieressä -tai no, yhtä ikkunaseinää se oli koko koppi, jotain panssarilasia lattiasta kattoon. Joku jopa nojasi oveen, jossa luki, että älä nojaa tähän oveen.
Pyörä on 135 metriä korkea ja hyvällä ilmalla näkee jopa 40 kilometrin päähän. Olettaen, että uskaltaa mennä aivan siihen ikkunan viereen seisomaan. Minä huomasin sieltä lähinnä Big Benin, läheisiä toimistorakennuksia sekä St Thomasin sairaalan. Ehkä pitäisi mennä uudestaan. Jos sitten uskaltaisi katsoa uloskin.
Samalla kyllä tein päätöksen, että jos meidän poppoo joskus hamassa tulevaisuudessa käy Pariisissa, jätän Eiffelin tornin väliin. Se kun on yli 300 metriä korkea. Eikö suurimmalla osalla ihmisistä tosiaan ole korkean paikan kammoa?! Näemmä ei...

Cafè Rouge

Kotiuduttiin viiden päivän Lontoon-reissulta torstai-iltana. Oltiin reissussa ilman muksuja. Tytöt olivat sen aikaa mummolassa ja hyvin viihtyivät. Meille tämä reissu oli ensimmäinen kahdestaan tehty reissu Lontooseen. Edellisen kerran oli taapero mukana. Ja kyllähän sitä pääsee viuhtomaan ympäri Lontoota ihan eri tavalla ilman natiaisia. Voi esimerkiksi käydä kahviloissa, jonne ei voisi lasten kanssa kuvitella menevänsä, kuten tähän Cafè Rougeen lähellä Leicester Squarea. Kahvilan sijainti on erittäin vilkkaalla paikalla (yksi metron sisäänkäynneistä näkyy ikkunasta), mutta sisällä on sitäkin rauhallisempaa. Joimme cafè americanot ja café lattet sekä tilasimme puoliksi jonkinlaisen ranskalaisen leivän, jonka mukana tuli kolmenlaisia maukkaita dippejä ja levitteitä. Kyllä oli sitten hyvää!
En tiedä, saanko tällä kerralla blogiini aikaiseksi Lontoo-viikkoa, kuten viimeksi, mutta yritän nyt ainakin. Tässä siis osa yksi ja huomenna jatketaan saman aiheen parissa.
Tuli niissä pubeissakin käytyä, mutta kun niissä on niin pimeetä, niin laitetaan kuva vaan kahvilasta ;)

Yksityiskohtia

Askarteluhuoneessa on aika hempeitä juttuja... Muualla kodissa on muita värejä. Pitsit, kukat sun muut on tungettu tähän yhteen pieneen huoneeseen. Siellä meidän tytöt tykkäävät tonkia laatikoita. Saattavat joskus touhuta siellä parikin tuntia. Aika siivosti osaavat kyllä olla ja laittavat tavarat takaisin paikoilleen. Jopa yksivuotias. Tosin hän ei saa koskea aivan kaikkeen, eikä tuo yletäkään.

Vanha purnu

Kirppislöytöjä tämäkin, vanha purnu. Pohjassa on Arabian leima, mutta en yhtään osaa sanoa, miltä vuosikymmeneltä tämä on. Aika vieraan näköistä kuviota - mitä lie sarjaa? Näyttää kyllä ihan käsin maalatulta. Maksoi vaivaiset neljä euroa eli ei sitä kirppiselle voinut jättää... Tämä on muutaman sentin korkuinen. Eihän tällä mitään käyttöä ole, muuta kuin koriste-esineenä. Meillä on tähän kategoriaan kuuluvia pikkutavaroita aika paljon:-)

Mumpsis mumpsis!

Slurpsis! Rauskis! Rouskis! Maistuis varmaan sullekin!

Onnittelukortti

Tällaisen onnittelukortin väkersin yhtenä päivänä. Paperit taas Tildaa ja tuo tarra keskellä ihan Robin Hood -kamaa. En tiedä miten kolmiulotteisuus tuosta kuvasta näkyy, mutta jokainen kerros on koholla eli tarrapaloja aina käytetty uuden paperin kiinnittämiseen.
Kokoelmissani jo jonkin verran näitä yleisluontoisia onnittelukortteja, joita sitten voi aina kiikuttaa päivänsankarille. Tuppaavat vaan olemaan kovin hempeitä, eli lähinnä naispuoliset päivänsankarit näitä saavat, eivät nuo miehet oikein noista kukkasista, pastelliväreistä ja pitseistä perusta ;-)

Minialbumi

Ihme ja kumma, mutta olen vihdoin saanut askartelurintamalla jotain aikaan. Tosi pienimuotoista kyllä, nimittäin valokuva-albumin, josta tietysti puuttuvat ne valokuvat ;-) Mutta tässä olis nyt niille kuoret. Paperi on Tildaa. Sidoin sivut kiinni nauhalla, jonne pujottelin pieniä helmiä. Ei tähän kauan mennyt.
Seuraavaksi pitäis kutoa kaulahuivi. On jo aloitettukin. Valmistumisajankohdasta ei ole tarkkaa arviota.