Häähulinaa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt melkein puoli vuotta. Voi apua, en tiedä, minne aika on oikein mennyt. Aina muka ollut jotain parempaa tekemistä kuin blogin päivitystä. Kaikenlaista on tuona aikana tapahtunut, ja tuorein uutinen on se, että käytiin viime viikonloppuna Joensuun lähellä häissä. Häitä vietettiin viehättävässä pienessä Profeetta Hannan kirkossa.

Kuusivuotiaan hääeleganssia. Mekko ostettiin jo vuosi sitten keväällä, koska myös viime kesänä meillä oli häät, joissa käytiin. Kouvolasta Pennaselta ostettu Creamien mekko on ollut aivan ihana ostos, ja onneksi mahtui vielä tytölle. Meillä on jonkin verran Creamien vaatteita tytöillä, muun muassa legginsejä ja villatakkeja.

"Ota äiti kuva meidän hääkengistä!"

Eikös se sade tuo onnea? Hääseremonian aikana ei satanut, mutta juhlien aikana vettä ropisi saavista kaatamalla. Onneksi sade pian taukosi.

Kirkkotupa oli viehättävä vanha hirsirakennus, jonne 20-30 häävierasta mukavasti mahtui kakkukahveelle.

Olisi tietysti pitänyt ottaa tästä kuva aiemmin, mutta enpä tullut ottaneeksi, niin tässäpä kuva juhlien loppupuolella jäljellä olevista hääherkuista. Kyllä niitä oli paljon enemmän, mutta tässä kohtaa ne on jo syöty ;)

Vuosi sitten

Tänään meillä on ohjelmassa eläinten paijausta Pentik Paviljongilla, kaupassa käyntiä ja yleistä hellepäivän haahuilua. Toista oli vuosi sitten, heinäkuun toisena lauantaina. Meillä oli häät. Voi mahdotonta, mitä sutinaa häiden järjestäminen aiheuttaa. Eikä meillä edes ollut isot hääjuhlat, vaan pienehköt puutarhajuhlat.

Kukkaistyttö Sofialla oli ikää kolme vuotta.

Pienempi kukkaistyttö Milla, häiden aikaan 1v4kk, sai jalkaansa äitinsä ensikengät. 

Oltiin koko talvi mietitty, millainen sää olisi vihkipäivänä. Kai sitä jokainen morsiuspari pelkää kaatosadetta. Mutta turhia olivat sellaiset pelot. Viime vuonna, 10. heinäkuuta taisi olla yksi kesän lämpimimpiä päiviä. 

Se oikea ensimmäinen hääpäivä meillä on vasta huomenna, mutta mennään jo tänä iltana ulos syömään, kun saadaan mummo lapsenvahdiksi. Ollaan oltu armaan kanssa yhdessä jo kuusi vuotta. Mietittiin tuossa, että ensi keväänä olisi taas juhlan aihetta. Huhtikuussa 2012 nimittäin tulee 10 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tavattin - vaikka tuosta sitten vierähtikin muutama vuosi, ennen kuin alkoi tapahtua. Oltiin ensiksi työkavereita, sitten kavereita ja sitten parhaita kavereita, sitten avopuolisoita, vauvan vanhempia, toisenkin vauvan vanhempia ja sitten viime kesästä lähtien myös aviopuolisoita. Ihan hyvä saldo kymmenelle vuodelle:)

Kukkaistyttö on kiivennyt äidin syliin häähumun keskellä lauantaina 10. heinäkuuta 2010.

Loppusijoituspaikka

Meidän häistä on kohta jo puoli vuotta. Oma hääkimppuni on jo aikapäiviä sitten kuivunut käppyräksi. Saa olla askarteluhuoneessani maljakossa, enkä ole ajatellut, mitä sillä tekisin.
Mutta tyttöjen kukkaistyttökimpuista olen halunnut jo kauan sitten nyppiä kuivuneet ihanat pienet ruusunnuput irti ja laittaa ne johonkin kivaan kannelliseen lasiastiaan. Ja tapaninpäivänä se kiva kannellinen lasiastia vihdoin löytyi, Pentikin kylpyhuoneosastolta. Pahoin pelkään, että tämä kaunis lasipurkkion oikeasti pumpulille tarkoitettu. Mutta meillä saa nyt olla kukkaistyttöjen hääkimppujen kuivuneiden ruusujen säilytyspaikkana. Itse asiassa näitä pitäisi hankkia vielä toinenkin, sillä tähän mahtui vain yhden kuivuneen kimput ruusut. Toiset ruusut odottavat vuoroaan pienessä jälkiruokamaljassa, ylhäällä hyllyllä, kukkaistyttöjen ulottumattomissa. Sitten kun nekin saa lasipurkkiin, on sitten tytöillä kivat kukkaismuistot säilöttynä äidin ja isän häistä.
Kuivuneet kukat säilyvät hyvin. Minulla on yhden kirjan välissä mummoni kuivaama orvokki 60-luvulta. Kyllä sen vielä orvokiksi tunnistaa!

Hajamielinen morsian

Häät olivat oikein mukavat, vaikka kaikkea en muistanutkaan. Suurin moka taisi olla hääparikoristeen poisjäänti hääkakun päältä. Mutta arvatkaas mitä, koko tilanne oli sen verran jännittävä, että tajusin asian vasta seuraavana päivänä. Olisi tietysti pitänyt antaa se hääpari pitopalvelun tarjoilijalle etukäteen, mutta en muistanut, eikä hän kysynyt.
Toinen, ei niinkään unohdus, vaan pikemminkin helteestä johtunut muutos, oli hääkarkkien poisjäänti. Helle oli kuumimmillaan juuri silloin, kun piti lähteä kirkkoon. Hääkarkkien oli tarkoitus olla odottamassa vieraita jokaisen omalla paikalla nimilapun kohdalla. Lössiä olisi se suklaa ollut, joten jätin Ferrero Rocher´n kuulat pois. Eikä muistettu illan aikana että niitä olisi voinut tarjota myöhemmin... No, jääpä itselle syömistä!
Sitten hieman toisen ääripään häävalmisteluja, eli asia, johon olin vähän ylireagoinut. Meillä oli tietysti juhlaväelle ruokaa ja hääkakkua, mutta aivan loppuillaksi oli myös naposteltavaa. Ja naposteltaville ynnä suolaisille ja makeille pikkuherkuille oli lautasia ja lautasille alusia. Ne eivät olleet oikein suosittuja! Eli nyt niitä on iso vino pino. Luulin, että herkkuja olisi niille laitettu, mutta taisivat mennä suoraan suuhun! (Meillä oli siis puutarhahäät kotona, siksi nuo maalaishenkiset kertakäyttölautaset loppuillaksi)
En ollut mielestäni hössöttävä morsian ennen häitä, mutta olisiko pitänyt sittenkin tehdä pitkiä listoja tehtävistä asioista... Ehkä sitten olisi sen kakkukoristeenkin muistanut ja olisi keksinyt tarjota niitä hääkarkkeja kesken illan! Joten jatkossa osaan opastaa tulevia morsiamia, hössöttäkää, se kannattaa, nimim. Morsiuspari-koristeen Hääkakun Päältä Unohtanut Hössöttämätön Morsian

Hääbaari

Kun pitää häät oman kodin puutarhassa, on keksittävä minne tulee hääbaari. Meillä ongeman ratkaisi mies, joka keksi, että tehdään autotallista baari. Sen kun latoo juomia autotallissa saaveihin ja hyllyille. Meillä oli muutama saavi varattu tähän tarkoitukseen ja valmiita drinksuja oli siellä täällä. Hyvin maistuivat, vaikka jäi noita jonkin verran ylikin. Lapsille oli tietysti limuja ja karkkeja.
Ennen autotallin muuttamista hääbaariksi se oli tietysti siivottava. Tämän operaation mies hoiti veljensä kanssa. Myös iso vihreä pressu oli merkittävässä osassa... Siitä saatiin baarin takaseinä. Toivon, ettei kukaan kurkistanut pressun taakse ;)

Hääkuvia

Häätarinaa, osa 1.
Aivan ensiksi kuva hääparista. Morsiuspuku on teetetty. Sen ompeli Burdan kaavoista Tuula. Suuret kiitokset Tuulalle!
Selasin läpi useita häälehtiä ja selasin netistä satoja morsiuspukuvaihtoehtoja reilun puolen vuoden ajan. Kermanvaaleaa tietysti etsin. Muutamaa kuukautta ennen häitä löytyi Eurokankaasta Burdan kaavakirjasta kuva puvusta, joka oli tehty 1800-luvun alkupuolen empire-puvun tyyliseksi. Pukua kutsutaan maailmalla myös nimellä Josephine dress ja Englannissa se tunnetaan nimellä Regency dress. Tällaiset puvut olivat 1800-luvulla muotia muutaman vuosikymmenen ajan ihan kaikenikäisillä naisilla nuorista neidoista vanhempiin rouviin.
Heti alusta oli selvää, että tämä puku ei toimisi ihan vaaleana. Värit löytyivät aika helposti. Nämä ovat muutenkin suosikkivärejäni.
Pukuni kankaat ovat silkkiä ja brokadia, Eurokankaasta. Rinnuksen kultaoranssi kangas on Helsingin Stockmannilta, kuten on myös brokadilaahuksen pitsi. Silkkipukua voi pitää eriseen eli tämä laahusosa on irtonainen, joskin päällä erittäin napakka ja tiukka, kuten kuuluukin. Pitsiä meni pukuun yli metritolkulla, yli neljä metriä. Myös brokadia kului neljä metriä.
Sulhasen asusta ei ole yhtä pitkää tarinaa kerrottavana, se on Dressmanilta. Sulhanen oli asussaan oikein komea, mutta niin tuo on muutenkin:)
Tyttöjen puvut ompeli Ajan Ommel Kouvolasta. Sofialla on uudet kengät, Millan valkoiset kengät taas ovat vanhat ensikenkäni, kun itse olin aikoinani yksivuotias. Hyvin niillä vieläkin pääsee taapertamaan. Tyttöjen kukkaistyttökimput ja oman morsiuskimppuni on tehnyt kukkakauppa Ruusupuu Kuusankoskelta. Sieltä haettiin meidän häihin muutkin kukkaset.
Kampauksen ja meikin on tehnyt kouvolalaisen Hiusstudio Glown Vilma. Kaksi tuntia tuohon tukkaan meni. Pinnejä meni jotain neljäkymmentä. Sulhanen purkasi pinnit hääyönä kolmen maissa - kun ensin oli siivottu sänky riisistä ja muusta onnea tuottavasta kuivamuonasta, mitä sinne oli meidän tietämättämme salaa heitetty!

Hääviikonloppu

Nyt sitä sitten ollaan naimisissa. Eilen oltiin tähän aikaan kirkossa ja sanottiin tahdon. Kirkosta siirryttiin oman kodin puutarhassa olevaan juhlatelttaan. Suuret kiitokset kaikille ihanille vieraille:) Oli kyllä todella lämminhenkinen ilta mukavien ystävien seurassa!
Oma kamera ei laulanut, joten siksi minulla ei ole omassa kamerassa ainuttakaan kuvaa varsinaisista häistä -ei edes morsiuspuvusta. Kaikki nämä kuvat on otettu tänään, kun siivottiin juhlapaikkaa sulhasen, äh, siis aviomiehen kanssa. Meillä oli häissä kuvaaja, jolta saamme aikanaan kuvakavalkadin. Hankala sitä olisi itse kuvia ottaa, edes muutamia silloin tällöin. Ihanaa, kun jää sitten päivästä ammattilaisen tallentamia muistoja. Ei millään malttaisi odotaa niitä!
Ilta kului kuin siivillä ja mukavaa oli! Voipi olla, että tässä parin viikon päästä laitan lisää kuvia häistämme, kun kuvaajan satsi saapuu, mutta tässä alkuun nämä muutamat, joita tänään aamupäivällä napsin. On häiden menukorttia, pöydissä olevia kukkakimppuja, kuistilla oleva tervetulokyltti sekä omien tyttöjemme kukkaistyttökimput.
P.S. Seuraavaksi pääsen ostamaan vauvanvaatteita, vieläpä kaksosille!!! Ei kuitenkaan omille, meillä on lapsiluku jo täynnä. Sain tänään tietää, että pikkuserkulle on tulossa perheenlisäystä, ja siis kaksin kappalein. Ihanaa! Pitää vaan odotella, kumpaa merkkiä sieltä tulee, vai tuleeko yksi kumpaakin. Sitten vauvanvaateostoksille, mars!

Kaksi yötä häihin

Meillä alkaa jo pihalla näkyä lauantaiset häät. Kun niitä talvella suunniteltiin, ei millään olisi osannut arvata 30 asteen hellettä hääpäiväksi. Mutta sellaista on lauantaiksi luvattu.
Yksi vieraista on luvannut tuoda mukanaan itse tekemiään viuhkoja, mitkä varmaan tulevat ihan tarpeeseen. Voivat vieraat sitten niitä heilutella.
Blogia en ole viime aikoina paljoa päivitellyt, kun on ollut niin paljon häävalmisteluja. Meille on tulossa ihan pienet häät, kirkossa kyllä vihitään, mutta juhlat omassa puutarhassa. Onhan tuota tekemistä ollut, ja h-hetken lähestyessä kiire tuntuu vain kasvavan.
Tässä vähän maistiaisia meidän pihan häätunnelmasta. Sydämiä on siellä täällä ja on vihreää ja valkoista, kuten luonnossakin tällä hetkellä.

Häälaatikko

Meillä on häihin jokseenkin kaksi kuukautta. Viime syksynä hääjutuille oli pieni pino. Nyt tarvitaan jo iso laatikko. Kotona oli valmiina sellainen vanha Ikean ruskeavalkoinen retrolaatikko. Väri ei oikein ollut häätyylinen, joten päällystin sen hyllypaperilla. Laatikko on aika iso. Juuri ja juuri yksi rulla riitti.