Tyttöjen nojatuoli uudistui

Tyttöjen pikkuisessa pehmonojatuolissa on nyt uusi kukikas päällinen.

Tässä tuoli ennen uudistusta. Kuva otettu pari viikkoa sitten ompelijaa varten, kun näytettiin milllaista tuolia ollaan tuomassa. Tytöt saivat tämän mummoltaan lahjaksi. Mummo puolestaan oli saanut sen ystävättäreltään, jonka pojan huoneessa tämä oli ollut. Ihan hyväkuntoinen ja napakka tuoli, kuosista päätellen ysärikamaa.

Yritin viime keväänä ommella tähän päällistä itse. Yritys epäonnistui täysin. Tämä on aika hankala tuoli + minä olen surkea ompelija = aivan toivoton yhdistelmä. Tässä nojatuolissa on pyöreitä kohtia vaikka miten, kuten nämä käsinojat, jotka sitten tietysti kapenevat alas mennessä. Tämä päällystettiin Verhosalongissa. Sieltä löytyi ihana englantilaistyyppinen, mutta kuitenkin raikas kangas. Vietiin tuoli lauantaina ja saatiin tänään. 

Irtotyyny, kas tässä näin!

Hyvää työtä tekivät. Tytöt ovat tyytyväisiä, ja suunnittelevat jo laskevansa tuolista mäkeä (kunhan nojatuolin vaan ensin keikkaa nurin).

Tuoliin on kaksivuotiaan pikkuäidin kiva istahtaa hoitamaan nukkevauvaa.

Pörröinen vieras pihalla

Oltiin juuri käymässä ruokapöytään, kun huomasin, että meillähän on takapihalla vieras.

Syömäpuuhissa tuokin oli.

En viitsinyt hätistää pois, koska tätä pensasta pitää kevään tullessa joka tapauksessa leikellä!

Meillä käy pihalla kesäisin myös fasaani. Siinä ne eläinvieraat sitten onkin, ellei toisen naapurin kissaa lasketa.

Viiden vuoden aikana on nähty pihalla vain yksi siili. 

Hyvä on valeasu. Meillä liikkuu näitä rusakkoja pihalla yleensä yksi per kevät. Kai niillä jonkinlaiset reviirit on. Poikasiakin on männä vuosina nähty. Ehkä tälläkin on joitain poikaspuuhia, sillä naapurin pihallakin tämä on häärinyt, meillä kun on pihat aika vieri vieressä. Toissa kesänä ilmestyi poikanen autotallissa tyhjään tynnyriin. Saa nähdä, minne tänä keväänä.

Kahvittelua ja köyhiä ritareita

Illalla pupellettiin köyhiä ritareita. Ne huuhdottiin alas kahvilla ja simalla.

Köyhien ritareiden seuraksi oli tietysti hilloa ja kermavaahtoa.

Tabletit ja lautasliinat tulivat viikolla Hennesiltä. Ensimmäistä kertaa tilasin sieltä kodinsisustuspuolelta kuvastosta, ja ihan tyytyväinen olin hankintoihini. 

Pieneksi jääneitä

Jo tuli vaatekaappiin tilaa.

Lähti pois yhtä sun toista.

Ehkä sitä kotvan päästä voisi päivittää kevään hankintojakin. Kävin nimittäin eilen Jonathanin / Jesper Juniorin vaatekutsuilla. Isommalle ostin kevättakin, pienemmälle stretch-farkut ja molemmille sukkahousut, sukkia ja vedenkestäviä välikausirukkasia. Toimitusaika on niillä Jonathanin vaatteilla parisen viikkoa, eli ihan vielä ei ole kuvattavaa. 

En kauheasti pidä tytöillä sinistä, vihreää tms, mutta jonkin verran kuitenkin. Tässä siis vielä vanhoja ja pieneksi jääneitä vaatteita.

Ei voi mitään!

Nyt harmittaa! Tein tänään lasten vaatekaapin kevätsiivouksen, ja tällaisia ihanuuksia on sitten jäänyt pienemmältä pieneksi. Nämä on myytävä eteenpäin. Esikoisen kohdalla ihanat vaatteet saattoi säilyttää pikkusiskolle, mutta nyt ei ole meidän talouteen enää tulossa uutta pikkuväkeä, vaan se kaikista pienin on jo kaksi vuotta.

Kirpputoripöytä on jo varattu. Pitää käydä hinnoittelemaan. Onhan tää nyt vähän haikeeta!

Mitenkä sitä mahtaa raaskia luopua tällaisista ihanuuksista... Tytöillä on tosin vaatekassi, jonne olen säilyttänyt vauva- ja taaperoaikojen vaatteiden parhaimmistoa. Tytöt voivat sitten aikanaan pitää niitä omilla lapsillaan. Olihan tytöillä itselläänkin vauvana minun vauva-aikuisia vaatteita käytössä aina ensikengistä lähtien.

Mutta kaikkea ei voi säilyttää. 

Tämä Zaran takki on myös myyntiin menevien joukossa. Viime keväästä syksyyn se oli käytössä, mutta enää ei mahdu päälle, niin ei mahdu, minkäs teet. Ihan siisti se vielä on, joten varmasti pääsee vielä uudelle käyttäjälle.

Matkalaukut täynnä

Tytöillä on tällaiset pienet matkalaukut.

Niissä säilytetään tyttöjen synttäri- ja nimpparikortteja sekä kaikenlaisia pieniä muistilippuja ja -lappuja.

Kahden vuoden rajapyykin jälkeen matkalaukku on ihan täynnä! Sofialla on jo toinen matkalaukku menossa, mutta johan tuota ikääkin on neljä vuotta. Millalla on vasta ensimmäinen täyttynyt.

Näitä on tyttöjen sitten kiva katsella vanhempana. Kortteja selaillessa voi muistella, keitä siellä synttäreillä kävikään.

Teekutsut

Tämä teeastiasto ei ole tyttöjen päivittäisissä leikeissä, koska se on rikkoontuvaa sorttia. Aika hyvin tuo tosin on menossa kestänyt, sen pari kertaa, mitä tytöt ovat sillä leikkineet. Osat vain ovat kovin pieniä, ja yksi kansi olikin pari päivää kateissa, kunnes löytyi nuken laukusta. Teeastiastoa säilytetään lastenhuoneessa tyttöjen pienessä vitriinissä. Sieltä sitä käyvät lasin takaa katselemassa, ja pyytävät sitten leikkeihinsä. Eipä tämä ole tytöillä ollutkaan, kuin vasta viikon päivät. Tallinnan-tuliaisia. Katselin yhtenä päivänä nettikaupasta vastaavanlaista lasten tee/kahviastoa, ja se maksoi lähes 60 euroa. Tämä oli Kaubamajan tavaratalon lastenosastolla ihan normaalihintaisena 5,90 euroa...

Mikäs se siinä?

"Mikäs se siinä?"

"MAASU!"

Lontoosta Primarkilta viime syksynä, molemmille tytöille samanlainen. Maksoi peräti kaksi puntaa kipale, mikä on euroissa suht sama. Harvoin sitä marsuja näkee "high streetillä", ja kun näkee, on tietysti napattava mukaan.

Elizabeth Taylor vuonna 1954

Elizabeth Taylor kuoli tänään 79-vuotiaana. Tässä kuvassa hän on 22-vuotias ja jo suuri filmitähti - hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa yhdeksänvuotiaana. Laitan tämän kuvan tänne myös siksi, että tässä voi samalla kertoa jostain, mistä en ole vielä saanut aikaiseksi kertoa; tätini filmitähtikuvien ja nimikirjoitusten pinosta, joka minulla on. Tätini asuu Hollannissa, eikä halunnut ottaa kuvia sinne muuttaessaan aikoinaan Suomesta pois. Joten filmitähtien kuvapino 1950-luvulta jäi minulle.  

Nimikirjoitus ei ole aito, vaan siitä aidosta nimmarista monistettu tai kopioitu. Ennen nettiä ja juorulehtiä ihmiset siis todella kirjoittivat elokuvatähdille ja nämä vastasivat ja lähettivät kuvansa ja nimikirjoituksensa, joka oli sitä todennäköisemmin kopioitu, mitä suuremmasta tähdestä oli kyse. Luulen, että tänä päivänä ei ole enää tapana kirjoitella filmitähdille. Mutta vielä 50-luvulla otettiin kynä kauniiseen käteen ja kirjoitettiin kouluenglannilla kaunis pyyntö Hollywoodiin ja sitten odoteltiin postia filmitähdiltä. Joku saattoi huomata ylimmän kuvan punaisen leiman "Seven Brides for Seven Brothers". Se oli yksi tavoista mainostaa uutuuselokuvia tuohon aikaan. Tuollaisia leimoja on kirjekuorissa vaikka kuinka. Erityisesti tuollainen mainostaminen tuntui olevan MGM:n heiniä.

Aidolta tämä näyttää, mutta kyllä se ihan kopio on. Hienoa tietysti, että suomalainen nuori tyttö on aikanaan saanut Hollywoodista kirjeitä kirjeen perään. Tämän suurempaa tähteä siinä kaupungissa ei kai tuohon aikaan ollut. 

Tässä osa näistä kirjeistä. Tuossa päällimmäisessä näkyy selvästi Metro-Goldwyn-Mayerin leijona. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi kertoa blogissa tädiltäni saamistani filmitähtien valokuvista ja korteista sekä nimikirjoituksista (mukana on myös aitoja), mutta aina tämä on jäänyt. Jospa sitä joku päivä kuvaisi näitä enemmänkin, kuvat ovat nimittäin aivan ihania. Joukossa on paljon Hollywoodin kulta-ajan suuria tähtiä, kuten Ava Gardner, Grace Kelly, Rex Taylor, James Dean, Diana Dors ja Rock Hudson. Mukana on myös eurooppalaisia filmitähtiä Brigitte Bardot`sta Sophia Loreniin. Vain Marilyn Monroen nimmarikortti puuttuu ja se on kyllä aikamoinen harmin paikka!

Kevätpäivä Tallinnassa

Meillä on vielä talvi, mutta Tallinnassa on kevät, joskin erittäin varhainen kevät. Lumet ovat lähes sulaneet, mutta puut eivät vielä viherrä. Kylmääkin siellä oli, vaikka aurinko paistoi. Tämä kuva on otettu Viru-keskuksen parkkihallista, missä meillä oli auto jokusen tunnin parkissa, kun kierrettiin keskustaa. Vanhassa kaupungissa ei ehditty piipahtaa.

Vanhan kaupungin torneja.

Auton ikkunasta otettu kuva. Lunta on vielä siellä täällä, mutta huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.

Tällaisia rähjäisiä talovanhuksia on aivan Tallinnan keskustassa vaikka kuinka paljon. Monet niistä kaipaisivat kunnostusta. Muutaman vuoden päästä näkee, kuinka käy. Tuleeko joku ja ostaa ja kunnostaa, vai ajetaanko jyrällä matalaksi ja rakennetaan tilalle uusi? Niinhän sitä on tapana, kun maa vaurastuu.

Tässä toinen, parempikuntoinen puutalo aivan Tallinnan keskustassa.

Sinne meni sekin reissu! Edessä paluu kotiin. Mentiin ja tultiin Tallink Starilla. Autolta ja kolmelta aikuiselta menopaluumatka maksoi noin 50 euroa naama. Laivamatka kestää kaksi tuntia, ja se on juuri sopivasti, että ehtii käydä kahvilassa sekä koluta tax free -myymälät.

Tuliaisia Tallinnasta

Rocca al Maren Accessorizesta ostin pienen vihkosen sekä vanhimmalle tyttärelle tuliaiseksi tarroja. Accessorize on brittiläinen ketju, mistä johtuen niillä on yleensä aina myynnissä joitain Englanti-aiheisia juttuja, kuten esimerkiksi tämä vihko. 

Yksi suosikkipaikoistani Tallinnassa on Viru-keskuksen Kaubamajan taloustavaraosasto. Löysin sen aikoinaan ihan sattumalta haahuillessani ympäri tavarataloa. Se ei ole aivan keskeisellä paikalla, enkä yhtään ihmettele, että moni ei siitä tiedä mitään, vaikka siellä on kaikenlaisia kivoja juttuja astioista lautasliinoihin.
Sinne mennään näin: tallotaan naistenvaateosaston läpi, uima-asuosaston ohi mennän myös, kuten myös ohitetaan se "verhoiltu" kahvila. Sitten käppäillään vähän rappuja alas ja tallustetaan pieni tovi miestenvaateosastolla. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että tekee mieli kääntyä takaisin, koska tämä kerros taisi olla tässä. Vaan eipäs olekaan. Kun malttaa kävellä jokusen metrin eteenpäin, huomaa, että siellähän pilkottaa iso osasto, missä on vaikka mitä astioita ja keittiöjuttuja. Raahan sieltä aina vähintään kassillisen kaikenlaista... Tällä kertaa tyydyin vähempään ja hommasin vain kevääksi kotiin lautasliinoja. Niitä näkyy tässä näin. 

Rocca al Maressa oli joku paikallinen kodintarvikeketju, nimeä en nyt muista. Siellä oli myös pieni askarteluosasto, tai askartelutarvikehylly paremminkin. Oli tietysti kaapattava mukaan vähän juttuja kortteiluun. 

Uusi suosikki

Marc Jacobsin Daisy, aivan ihana, kepeä ja pehmeän raikas tuoksu! Ostin vartalovoidetta, koska siinä tuoksu ei ole aivan yhtä voimakas kuin hajuvedessä. Ja myös siksi, että en halunnut tuusata päivän mittaisen ostosreissuni viimeisistä roposista 60 euroa hajuveteen! Luulen kyllä, että myöhemmin keväällä ostan sen hajuvedenkin, joten säästö ei ole ikuista.
Kävin eilen päiväreissulla Tallinnassa - herätys neljältä, laivan lähtö puoli kahdeksalta, kotiin illalla kymmeneltä. Matkan vuoksi ja varsinkin vähäisten yöunien vuoksi sisäinen kelloni on nyt sekaisin. Otin tänään päivällä parin tunnin nokoset, enkä edes huomannut maanjäristystä. Mies väittää ihmetelleensä jotain viiden sekunnin tärinää alkuiltapäivästä ja on täysin vakuuttunut siitä, että se oli juuri se maanjäristys. No,  eihän meiltä ole maanjäristyskeskukseen kuin sata kilometriä.
 Huomenna postailen lisää Tallinnan-kuulumisia. Kevät oli siellä paljon pidemmällä kuin täällä ja Rocca Al Maren ostoskeskuksen vaatekaupoissa kaikkea ihanaa, muun muassa Lontoo-suosikkini Mothercare. 

Tykkään kepeistä ja raikkaista tuoksuista. Edelliset suosikkini olivat Giorgio Armanin Acqua di Gio ja Guerlainin Aqua Allegoria Lilia Bella. Minulla ainakin on pienten lasten myötä jäänyt tällaisten meikkien sun muiden hemmottelujuttujen seuraaminen, enkä ole oikein kärryillä, mitkä tuoksut ovat uusia ja mitkä ei. Oletan kuitenkin, että tämä on sieltä uudemmasta päästä. 

Ikean tuomisia

Keskiviikkona käytiin miehen kanssa Ikeassa. Edellinen reissu oli viime syksyltä. Tällä kertaa meillä ei ollut ostettavana mitään hyllyjä, eikä varsinkaan huonekaluja. Tuotiin kotiin ihan pikkuisia juttuja. Minä hurahdin kaikenlaisiin vaaleanpunaisiin ihanuuksiin...

Tämä purnukka on Kodin Anttilasta. Siellä on käytävä kotimatkalla, sellainen pikapyrähdys. 

Harmikseni Ikeasta olivat loppuneet sellaiset Union Jack -väriset lautasliinat,  joita toin sieltä viime syksynä. Joten toin sitten pastellin sävyisiä, isoja ja pieniä.