Kesäsuunnitelmia

Perjantaina tulla tupsahti uusi Viherpeukaloiden kesäkuvasto. Pihalla on lunta vaikka kuinka, mutta sehän ei suinkaan estä suunnittelmasta kesän puutarhajuttuja. Samalla voi kaivella arkistoista kuvia viime kesän kukkajutuista.

Kuvastossa oli runsaasti sekä yksivuotisia että monivuotisia kasveja. Mitähän sitä tilaisi?

Vai menisikö käymään paikan päällä, se Viherpeukaloiden toimipiste kun on aivan tässää muutaman kilometrin päässä. Kesällä me käydään tosin aika paljon myös Mustilan Taimitarhoilla.

Tämä pieni osa puutarhasta on jo aika hyvällä mallilla. Siinä kasvaa paljon monivuotisia kalliokasveja, joten tähän ei tarvinne enää etsiä mitään uutta.

Nämä syreenipensaat on istutettu 70-luvun alussa, kertoi talon aiempi asukas. 

Eurolla soraa

Viime lauantaina NCC Roadsin toimipisteissä oli tempaus, jossa myytiin hiekkaa ja soraa eurolla. Sai siis halutessaan mennä vaikka peräkärryn kanssa ja satsi maksoi euron. Me ei haettu ihan peräkärryllistä, vaan vähemmän.

Kaksivuotias halusi tietysti auttaa. Olisiko tässä lapiossa yksi pieni kivenmurikka ;-) Sen tyttö toi varovasti autolle, ja taas toista pikkukiveä hakemaan!

Tässä näin, meidän euron satsi. Olisiko ollut sellaiset 3-4 kottikärryllistä mitä eurolla tuotiin.

Tämän verran sitä eurolla saatiin. Tämä on meidän pihan ongelmakohta. Keskeisellä paikalla oleva ryteikkö, joka toivottavasti jo ensi kesänä on vähän eri näköinen. Multaa tuossa on neljä säkillistä. Isot kivet on haettu oman pihan perältä, jossa niitä on vielä vaikka kuinka. Pienten kivien ja mullan alla on puutarhakangasta, jonka pitäisi estää rikkaruohojen kasvu. Mitä tuota on vähän tänä kesänä kokeiltu, hyvin toimii.
Odotan innolla ensi kevättä, niin pääsee istuttamaan tähän monivuotisia! Tuo lankunpätkä tuolla odottaa kesäkukkia, ruukkuja, joissa on kaikenlaisia ihanuuksia... Ja onpa tässä odottamista, nyt on vasta syyskuu. 

Koiraa kakittamassa

Kaksivuotias sai tänään mieluisan tehtävän. Kun me muut touhusimme keittiössä, tytön piti käyttää koiraa pihan perällä. Seurasin kaverusten reissua ikkunasta, koska tällaista touhukaksikkoa ei voi laskea ulos oman onnensa nojaan. Koira nuuski pusikoita, mutta ei näyttänyt kakkivan kuitenkaan. Parit pisut sentään päästi.
Kaksikko köpötteli sisälle peräkanaa, jolloin huomasin että olikin käynyt toisinpäin. Ne hynttähyyrät oli vaipassa. Olikin koiran kakittaja ollut itse tuottelias...
No, eipä ollut ihan turha kävelytys sitten sitten kuitenkaan :D
Tässä vanha kuva alkukesältä, jolloin molemmat olivat ulkona touhuamassa.

Heräteostos

Esikoinen kävi iltapäivällä isänsä kanssa Citymarketissa. Kun ajoivat takaisin pihaan, ihmettelin mikä kumma kolme metriä pitkä kapoinen paketti sieltä tulee mukana. Paljastui liukumäeksi. Joka oli tietenkin osissa. Ei kun kasaamaan.

Tytöt ovat haaveilleet omasta liukumäestä jo pitkään. On katseltu niitä ihan sillä silmällä, mutta hankinta on aina tösähtänyt hintaan. Jotenkin sitä tuntuu, että on parempaakin käyttöä 150 eurolle, kuin liukumäen osto. Mutta tämäpä liukumäki olikin ollut alennuksessa. Maksoi tasan 50 euroa. Normaalihinta oli ollut 159 euroa. 

On tuo vähän hurjan värinen, ja vieläpä ainakin toistaiseksi pihan paraatipaikalla, mutta jospa tuolle löytyisi joku vähän huomaamattomampi paikka vaikka keinujen luota. Nyt se on hiekkalaatikon vieressä. Olisi tietysti kiva jos pihaan voisi koota leikkipisteen, mutta nyt keinut ovat pihan perällä ja hiekkalaatikko ja keinu talon nurkalla.

Olisiko tässä jotain 2,5 metriä pitkä liuku? Aika hyvät vauhdit tuosta saa.

Tätä on odotettu!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kaksivuotiaskin laskee liukumäestä kuin vanha tekijä. 

Maalattu on

Nyt on maalit kuivuneet ja puutarhataso on saatu takaisin omalle paikalleen.  Onhan tuo vähän eri näköinen, mitä aiemmin! Taitaa olla niin, että nälkä kasvaa syödessä. Minä ainakin jo himoitsen tuohon seinälle hyllyä tai paria. Niille olisi käyttöäkin. Nyt joutuu pitämään osaa tavaroista kuistin lattialla. Ja joku taulukin olisi kiva...

Sunnuntain maalaukset

Tämä taso ostettiin jokunen vuosi sitten Ikeasta meidän keittiöön, mutta viimeiset kaksi kesää se on ollut kuistilla. Olin jo viemässä sitä suunnilleen kierrätykseen, kun se tuntui olevan aina tiellä (vaikkakin on ihan kuistin peräseinällä) ja niin kamalan ärsyttävän värinen. Mies sitten keksi, että eikös sitä voisi maalata valkoiseksi, sopisi paremmin kuistin tyyliin. Tänään sitten maalattiin.

Päivän paras maalaushetki, tai touhuamishetki nyt yleensä, on kaksivuotiaan päiväunien aikaan.  Tässä on tason maalaus vasta ihan alkutekijöissään. 

Saatiin taso maalattua reilussa puolessa tunnissa.  Jätettiin se yöksi kuivumaan maalauspaikalle, ja siirretään se vasta huomenna omalle paikalleen.  Toinenkin päivitys on siis luvassa lähiaikoina, kunhan saadaan taso omalle paikalleen.

Aamun tunnelmaa

Näitä aurinkotuoleja on enää yksi jäljellä, tämä tässä. Se toinen hajosi, kun mies oli nousemassa siitä ylös toissa päivänä. Kauan se kestikin. Oli pihalla kuusi kesää. Mietittiin, että voisi hankkia ihan sellaiset oikeat aurinkotuolit, jotka kestävät vuodesta toiseen. 

Pitäisi mennä noukkimaan pyykit narulta.
Tänä aamuna lapset heräsivät vasta puoli yhdeksältä, mikä taitaa olla kaksivuotiaan personal best. Ei ole koskaan noin pitkään koisinut. Yleensä herättää kaikki muut siinä seitsemän hujakoilla. Ihmekös tuo, että uni maittaa, kun on helteitä ja sitten vielä kaikenlaista pihatouhua uimisesta hiekkalaatikkoleikkeihin.