Polku vie...

Pihan perällä on vanhoja pieniä laattoja. Varmaan vuosikymeniä siellä olleita.

Polku johtaa pienelle maakellarille. Kuten näkyy, tuossa kasvaa myös kieloja, vaikka se suurin rypäs ei ihan kuvaan mahtunutkaan.

Niin ihanat värit...

Tähän vuodenaikaan toivoisi, että tämä maisema olisi etupihalla! Kovin harvoin tulee vain tallusteltua tätä näkyä katselemaan. Pyykkejä laitellessakin katselee narun suuntaan, eikä yläilmoihin.

En ole viitsinyt ottaa näitä sisälle, koska tämä tuoksu on aika voimakas. Aivan upean näköisiä nämä tietysti ovat. Ehkä kuistille voisi muutaman oksan taittaa, näitä nimittäin kukkii meidän takapihalla aikamoisen runsaasti. Vaikka menisi torille myymään!

Poporaportti

Ostin kolmisen viikkoa sitten Citymarketista tällaiset kesäsandaalit. Nämä ovat tooosi hyvät jalassa! Aivan mielettömän mukavan tuntuiset. Melko pian kävin harmittelemaan, että tuskin nämä kahta kesää kauemmin kestävät...

Sitten keksin, että siellähän on niitä myös mustina. Joten ei kun ostamaan samankokoiset myös mustana. Nyt on sitten ihanat kesäkengät hellepäivän retkille vaikka kolmeksi kesäksi - ainakin toivon niin! 

Tänään iltapäivällä on ollut ainakin täällä Kymenlaaksossa sateinen ja ukkostava keli, eikä kesäkenkiä ole tarvittu. Tällaiset popot ne sateella olla pitää! Takimmaiset viime kesänä alennusmyynnistä siitä kenkäkaupasta, mikä on Lahden Kärkkäisen kanssa samassa talossa (Mekkako sen nimi on?!) ja etummaiset lastentarvikekirppikseltä kolme euroa. Tykkään molempien kumppareiden väreistä tosi paljon. Yleensä kun niitä kumppareita on vain punaisina tai vihreinä tai perusväreissä nyt yleensä, niin toki tämä mamma rientää ostamaan tällaisia hempeitä pastellisia ja murretun sävyisiä kumisaappaita heti kun niitä vaan näkyy. Vaikka sitten kirppikseltä käytettynä:) Kaksivuotias oli itse mukana sovittamassa näitä ja kirppismyyjä sanoi, että onpas siinä niin tytön näköiset saappaat että!

Puutarhan iltatunnelmia

Lisäsin pari viikkoa sitten tähän kohtaan kivikkokasveja ja vielä pitäisi ostaa lisää. Kivikkokasvit ovat kiitollisia kasveja. Monivuotisia ovat ja lähtevät vihertämään todella aikaisin keväällä. Jostain kun vielä saisi hommattua lisää näitä nyrkin kokoisia kiviä sellaiset viisi kuusi kottikärryllistä. Toissa kesänä tilattiin suoraan pihaan satoja kiloja koristekiviä ja se on kyllä ihme, miten puutarha ahmaisee ne kivet. Sinne ovat huvenneet, vaikka niitä oli niin älyttömän paljon.

Pyykit voi kuivattaa ulkona... Kun vaan muistaa nostaa ne sisälle ennen sadetta!

Lipstikka, jo edellisen omistajan jäljiltä. Tämä on kasvanut tässä paikassa kymmeniä vuosia ja on loppukesästä lähemmäs kolme metriä korkea. 

Tiesittekös, että nurmikolla ja hiekalla on hankala fillaroida - pitäisi kuulemma olla asvaltoitu piha! Kyllä on vaatimukset nykyajan nelivuotiailla ;-) Tämä on neidin maalaispyörä täällä kotona, se oikea kaupunkipyörä on mummolassa.

Huvipuistokausi alkoi!

Lapsille oli luvattu jo talvella, että kun Tykkimäen huvipuisto aukeaa, mennään käymään siellä heti avajaisviikonloppuna. Meillä tehdään vain kerran kesässä rannekereissu, ja muut reissut ovat sellaista hengailua. Tämä oli lähes nollabudjetin hengailureissu. Tässä on juuri syöty jäätelöt.

Milla, 2,  yllätti toteamalla lähes jokaisen laitteen kohdalla, että "Milla ei uskalla mennä tonne!"  Sofia jo vähän odotti laitteisiin pääsyä, mutta oli niin tohkeissaan huvipuistossa olosta, keinuista sun muista kiikuttimista, että ei ollut yhtään pahoillaan siitä, ettei saanut ranneketta. 

Meiltä ajaa huvipuistoon varttitunnissa. Kerran sinne on ilmainen sisäänpääsy, niin keinuissa ja liukumäissä huvittelu ei maksa mitään. Ja ainahan se on kiva nauttia huvipuiston tunnelmasta.

Milla tykästyi pienten liukumäkeen. Laski siitä varmaan 35 kertaa, ja olisi laskenut toisen mokoman, jos ei oltaisi lähdetty pois. Kuten joku jo on saattanut huomata, muutamissa kuvissa on surkea laatu. Meikäläistä on kiittäminen, onnistuin painamaan jotain ihmenappia kamerasta, ja otin kuvia kynttilävalaistusasetuksella, auringonpaisteessa. No, kun ottaa kuvia auringonpaisteessa kynttiläasetuksella, niin tällaisia niistä tulee!

Milla laskee liukumäessä omintakeisella takakenotyylillä. Joka laskun jälkeen nauratti niin, että! Kaikki muutkin tästä laskeneet olivat ikäluokkaa 2v. Tässä vieressä on kaksi jättiliukumäkeä, eikä ne nähtyään kukaan yli nelivuotias kehtaa laskea tästä pienestä. Joten tämä jää sitten pienimmille, mikä on hyvä juttu. 

Sofia alkaa olla siinä iässä, että pitää ottaa isoimmista esimerkkiä, vaikka nämä sitten olisivat ihan vieraitakin lapsia. Nämä "idolit" ovat yleensä viisivuotiaita. Sofian kerhossa on tyttö, joka on viisi vuotta, ja Sofia puhuu usein tämän viisivuotiaan tekemisistä varsin haltioituneena. Tämä viisivuotias kuulemma leikkii barbeilla ja osaa käydä aikuisten pöntöllä ilman supistajaa. Ei ihme, että Sofia odottaa kovasti viisivuotispäiviään ja kysyy usein, koska viisivuotispäivät ovat. (saa odottaa vielä helmikuuhun)
Tässä Sofia tekemässä viisivuotiaiden touhuja eli kiipemässä huvipuiston Tarzan-naruradalla. Mietti pitkään meneekö vai ei, tirautti parit kyyneleetkin, kun ei ensin uskaltanut, mietti tulevansa takaisin sitten viisivuotiaana, mutta yritti sitten kuitenkin. Konttasi lopulta ilmanaruradan läpi päästä päähän neljä kertaa ja oli iloinen saavutuksestaan!

Raparperisatoa

Nyt niitä saa, nimittäin raparperejä. Meillä ne kasvavat pihan perällä, ja kävin katsomassa niitä viimeksi reilu viikko sitten. Tänä aamuna havahduin, että pitäisikö tehdä uusi kierros. No, siellähän nuo olivat kasvaneet niin isoiksi että.

Näitä jäi piirakasta vähän ylikin ja kaupunkimummolaankin riitti pussillinen vietäväksi.

Vähän kun olisin vielä malttanut kuvaamisen ja blogin päivittämisen kanssa, niin olisi saanu kuvia raparperipiirakasta vaniljakastikkeella... Pitääkin tästä lähteä maistelemaan kesän ensimmäistä raparperipiirakkaa. Alkukesän raparperit ne ovat kaikista parhaimman makuisia. Seuraavaksi voisi tehdä kiisseliä.

Tuulihattuja

Sunnuntai-iltaan tuulihattuja jäätelöllä, nam!

Magneettitaulu

Sain äitienpäivälahjaksi ihania tavaroita omaan askarteluhuoneeseen, kuten tämä magneettitaulun.  Tänään löytyi taululle paikka seinältä huoneen perimmäisestä nurkasta.  

Pikku Iidan Puodin tilausten mukana tullut perhoskortti on niin kaunis.

Äitienpäivän kuvasatoa