tiistai 3. syyskuuta 2013

Terveisiä Menorcalta!

Palattiin varhain eilen aamulla Menorcalta. Aivan ihana reissu. Moni kyselee missä se Menorca oikein on...  Menorca on Välimerellä noin kolmen tunnin laivamatkan päässä Mallorcan saaresta. Asukkaita on noin 90 000. Loma-aikoina väen määrä kasvaa, sillä päivässä saarelle tulee kymmeniä lomalentoja. 

Lomaviikon aikana tuli kierreltyä saarta jonkin verran. Menorca on monipuolinen saari, jossa postikorttimaisemia piisaa. Tämä kuva on Binibegan viehättävästä, valkoisesta kalastajakylästä. 

Cala Galdana on yksi saaren suosituimmista rannoista, kuten auringonpalvojien määrästä voi päätellä. Kävimme täällä ohikulkulkumatkalla kolmasti, ja aina oli ihasteltava tuota turkoosinsinistä vettä ja komeita kallioita. 

Lähes kaikki rannat ovat syrjässä, ja monille pääsee pelkästään veneellä tai pienellä laivalla. Rannoille pääsee esimerkiksi Cala n´ Boschin tai Ciutadellan satamista. Muutamilla suuremmilla rannoilla on omat parkkipaikkansa, mutta jopa useiden satojen metrien päässä varsinaisesta rannasta.
Menorca on UNESCO:n suojelukohde - siis koko saari. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tätä nykyä ei saa enää rakentaa 350 metriä lähemmäs rantaa, oli kyse sitten rakennuksista tai parkkipaikoista. Tällä halutaan pitää Menorca mahdollisemman luonnontilaisena.
Myöskään turismin kasvu ei täten ole saarella tavoitteena. Se osin selittää sitä, miksi saaresta ei pidetä kovin suurta melua markkinointimielessä.

Pikkuisen Cala Santandrian uimarantaa ja ydinkeskustaa. 

Menorcalta on turha etsiä suuria supermarketteja. Saarella jopa lomakohteissa on lähinnä pienempiä kauppoja, mikä tietysti vain lisää saaren viehättävyyttä.

Ensimmäinen päivä oli sateinen ja kylmä, siis kylmä menorcalaisittain, tietysti. Suomalaiselle tuo noin reilun parinkymmenen asteen lämpötila oli ihan normaalin kesäinen.
Menorcan lomakausi alkaa toukokuussa ja kestää syyskuun loppuun. Suomesta saarelle pääsee Finnmatkojen lennoilla. Kohteita on useita eri puolilla saarta.
Me olimme Cala n´ Boschissa, josta kävimme eri puolilla saarta rannoilla, pikkukaupungeissa ja nähtävyyskohteissa lähes joka päivä. Autoa ei vuokrattu vielä tällä kertaa.
Tuolla tuo hotellimme pilkottaakin! Meillä ei ollut merinäköalaa, sillä olimme varanneet lapsiperhehuoneen ja rattaat viikoksi vuokralle, joten meidät oli sijoitettu terassitasolle. Se ei ollut ollenkaan hassumpi ratkaisu, sillä tytöt pääsivät suoraan terassilta uima-altaaseen.
Finnmatkoilla muuten näyttää olevan tämän viikon sunnuntaille äkkilähtöjä Menorcalle alle 500 eurolla viikko. Voin todellakin suositella, jos joku sattuu etsimään viime hetken lomakohdetta sykyiselle lomaviikolle.

Fornellsin kalastajakylässä käy joka kesä myös itsensä Espanjan kuningas Juan Carlos. Hän herkuttelee hummerisopalla, joka maksaa kuulemma 60 euroa lautaselliselta. Meille riitti hieman edullisempi ravintola;)  Useissa ihan hyvissäkin ravintoloissa koko perheen ruokalasku kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jäi 40 euroon. Jos söi vähän hienommin, valitsi myös alkuruoaksi tapaksia ja jälkiruoaksi herkkuja, juomaksi olutta ja siideriä, sai laskun kipuamaan 50 euroon. Hyvin tyypillinen lastenannoksen hinta oli alle neljä euroa. 

Tytöt palaamassa leikkipuistosta takaisin hotellille. Hotellin vieressä oli Cala n`Boschin ainoa ranta, mutta emme siellä juuri viihtyneet, koska me ei hirveästi olla auringonottajatyyppiä, vaikka lämpimästä tykätään. Pari kertaa käytiin rannalla polskimassa, siinäpä se.

Retki viini- ja juustotilalle oli oikein mukava kokemus. Juusto oli aivan taivaallisen hyvää. Viinimaistiaiset jätin väliin, koska eivät peijakkaat valmistaneet kuin punaviiniä. 

Lapset, 4v ja 6v, viihtyivät retkillä oikein hyvin. Tämä oli molemmille ensimmäinen aurinkoloma, ja minulle ja miehelleni kahdeksanvuotisen yhteiselomme aikaina vasta toinen aurinkoloma.
Etukäteen tietysti jännitti, miten pienten pinna kestää. Hyvin tuo kesti.
Neljävuotiaan ainoa huutoparkukohtaus tuli juuri siinä ainoassa paikassa, jossa oli kyltti "Hiljaisuutta, kiitos!". Kävimme katsomassa Binibegan kalastajakylässä merikilpikonnia, joita sai bongata kasvillisuuden seasta kiviaidan takaa (ks. postauksen ensimmäinen kuva). Nelivuotiaan päreet paloivat täysin, kun isosisko bongasi niitä pieniä, jopa tulitikkuaskin kokoisia kilppareita aina ensimmäisenä. Mutta yksi megahepuli seitsemässä päivässä nyt sallittakoon neljävuotiaalle!

1 kommentti:

  1. Hei,
    laitoin haasteen Maajoon omassa blogissani ;)
    http://vaniljaista.blogspot.fi/

    VastaaPoista