Kolmipyöräinen uusiksi

Tytön kummisetä toi toissa kesänä meille vanhan käytetyn kolmipyöräisen. Pyörä oli vihreä ja yhtä jos toista nähnyt. Satula lepatti, toinen poljin oli jäänyt jonnekin matkan varrelle ja väri oli kulahtanut. Saaatiin, jos kelpasi. Pihapyöräksi ajateltiin ottaa.
Joten ei kun kunnostamaan! Kaksi vuotta tämä kökötti autotallissa ja pihalla milloin missäkin, kunnes tartuin toimeen.
Ensin tietysti rapsutettiin vanhaa vihreää pintaa pois, että uudempi pinkki maali tarttuisi paremmin. Kaksi kerrosta maalia tässä on. Sekoitutin K-Raudassa kaikista pienimmän purkin, mutta tähän meni niin vähän maalia, että sen pienen purkin maalilla olisi maalannut vaikka 10 kolmipyöräistä. Kun tuota pintaa on niin vähän.
Mies osallistui talkoisiin kiinnittämällä satulan paikallaan Sikaflexillä. Se kuulemma kiinnittää kaikki, oikea ihmeliima. Nyt nousee vaikka koko pyörä ilmaan, jos satulasta nostaa.
Sitten ostin Hong Kongista uudet lastenyörän polkimet, jotka yllättäen eivät sovi tähän. Ja ne junior-malliset "sarvisuojat" on taas auttamattomasti liian isot. Joten tösähti tämä tuunaus tähän.
Kolmipyöräisiä ei kai ole tarkoitettu kunnostettavaksi... En aio luovuttaa, vaan meinaan kiikuttaa tämän pyöräkorjaamoon. Mies saa tietysti katsoa ensin... Mutta jos ei sarvi- ja poljinongelma ratkea, sitten pyöräkorjaamolle!
Kolmivuotias itse ei ollut kovin vakuuttunut uudistuneesta pyörästään. Nähtyään uuden värin ensimmäistä kertaa, tokaisi heti: Mummo on luvannu ostaa mulle ens kesänä uuden polkupöörän!
Oli kyllä juuri herännyt päiväunilta, ja on yleensä silloin äkäisimmillään. Tänään sitten jo kertoi innoissaan, että Nyt mulla on nätti pöörä!
Kiva että kelpaa:) Kun vielä saatais ajokuntoon ;)