tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ensimmäiset orvokit




Tästä on muutama vuosi aikaa, kun aloittelin ristipistoiluharrastusta. Etsin pitkään sopivaa eli helppoa ja nättiä settiä, kunnes löytyi tämä. Tämän teko oli aloittelijalle oikein mukavaa. Oli sopivan kokoinen, tarpeeksi erilaisia värejä, mutta kuitenkin tosi helppo. Voisin ihan hyvin tehdä tällaisen uudestaan. Antaisin sitten vaikka jollekin lahjaksi tai tekisin onnittelukortin. Tätä alkuperäistä en kyllä raaski minnekään antaa, pidän itse! Kehyksissä tätä pidän. On askarteluhuoneessani esillä, ei nyt järin näkyvällä paikalla, mutta esillä kuitenkin.

Viinimakasiini


Kirjoittelin jokunen päivä sitten käynnistä Elimäellä Mustilassa. Unohdin laittaa satsiin kuvan tästä pienestä Mustilan viinikellarista... Joten tässä nyt tulee, viinitupa.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Tykkimäen eläinpuistossa






Tytöt tykkäävät käydä katsomassa Tykkimäen huvipuistossa eläimiä. Meiltä ajaa sinne 15 minuutissa, joten tulee käytyä tuossa paikassa aika monta kertaa kesässä, kun on vielä ilmainen sisäänpääsykin. Myös leikkialueelle, missä on keinut ja liukumäet, pääsee ilmaiseksi. Lauantaina eli siis juhannuksena käytiin laskemassa mäkeä, keinumassa ja paijaamassa ja syöttämässä ja ihmettelemässä eläimiä. No, kyllä parit pehmikset kanssa ostettiin... Mutta muutamalla eurolla selvittiin. Meidän reissut huvipuistoon on lisääntyny rajusti sen jälkeen, kun poistivat pääsymaksun. Onhan sinne jo aika monta vuotta päässyt vain kävelemällä portista sisään.
Tyttökin ymmärtää, että joka reissulla ei pääse laitteisiin, eikä edes kinua niihin. Yksi rannekepäivä on vielä tälle kesälle luvattu, kovasti jo sitä odottaa. Pitää vaan ostaa ranneke myös äidille tai isälle, sillä ei tuo vielä kaikkiin pääse itsekseen. Alkukesän reissulla ranneke oli minulla, niin olisiko se nyt sitten tuon miehen vuoro lähteä polkemaan Kusti-Sammakon radalle. Aika moniin pienten laitteisiin tyttö tosin pääsee jo yksin.
Meidän junioriina ei laitteista vielä perusta. On ihan tyytyväinen kun pääsee vaunuista tepastelemaan ja laskemaan liukumäkeä.

Grillailua



Ostin meille juhannukseksi grillimakkaroita, mutta eihän niitä juhannuksena ehditty syödä. Sunnuntaina vasta. Työnjako oli sellainen, että mies grillasi makkaroita ja kasviksia pihalla, minä päivystin sisällä, että koska meidän yksivuotias herää päiväunilta. Melkein kesti se grillaus yhtä kauan kuin ne päiväunet. Ei ole hätäisen hommaa.
Mutta kannatti odottaa, oli ihan yhtä hyvää, mitä voisi kuvan perusteella olettaa!
Jäi jopa vähän yli meidän nelijalkaiselle perheenjäsenelle. Ville ahmaisi lopuksi makkarankuoret ja jopa joitain kasviksia, mitä ei jaksettu syödä. Broccolista tuo tuntuu tykkäävän kovasti, kaikki broccoli mitä jäi yli, meni koiruuden mahaan.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Piika ja Renki






Elimäellä Mustilan Taimitarhan yhtydessä on tällainen ihana vanhaan vilja-aittaan tehty kahvila Piika ja Renki. Alhaalla on sisäkahvilan lisäksi myös lahjatavaramyymälä ja yläkerrassa on vielä taidenäyttelytilat.
Jos on ajamassa Helsingistä Kouvolan suuntaan Elimäen, eikä Kausalan kautta, kannattaa ilman muuta pysähtyä tässä kohtaa. Tämä on auki aika hyvin, vaikka onkin pieni kahvila. Me käydään täällä joka kesä varmaan pari kertaa kuussa, kun on niin hurmaava paikka. Talvella tulee sitten ihan tarpeeksi istuttua kahvikupin ääressä ABC:llä tai kaupunkikahviloissa. Tämä Piika ja Renki on avoinna jotain toukokuusta alkusyksyyn. Kuvat ovat mitä ovat, ei mitään parasta A-ryhmää kuitenkaan... Mutta kyllä niistä nyt jotain selvää saa.

Askarteluhuone







Mulla on ollut kesäloman työlistalla oman pienen askarteluhuoneen siivous. Ja juhannuspäivänä sitten ryhdyin tuumasta toimeen. Tytöt heräsivät jo seitsemältä, mikä oli ihan odotettavissa, joten pääsin sitten melko pian huonetta järjestelmään ja valmista oli jo puoli yhdeltätoista.
Tämä nykyinen askarteluhuoneeni on alkujaan vanha kuisti. Ulko-ovi poistettiin tästä muutama vuosi sitten ja nyt tilalla on ihan tavallinen seinä, eikä mistään huomaa, että tämä on joskus ollut kuisti. Paitsi nyt siitä, että huone on suorakaiteen muotoinen ja siinä on ihan pienet ikkunat.
Ei tämä huone oli ihan kokonaan käytössäni, vaan toinen puoli on vaatehuoneena. Mutta siitä en laita kuvia!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Hyvää Juhannusta!







Meidän poppoo kävi katsomassa kokkoa ja juhannusjuhlintaa Kuusankoskitalon pihamaalla. Syötiin kokkoa odotellessa jäätelöt. Kun kokko vihdoin syttyi, saatiin siitä vain pari kuvaa, kun kamerasta loppuivat akut. Sitten mentiin kotiin, nyt lapset nukkuvat ja me aikuiset aloitamme juhannuksen juhlinnan keskenämme, kuitenkin pitäen mielessä sen, että pikkuiset herättävä aamulla jo seitsemältä. Aika hillitysti on siis juhlittava.
Hyvää juhannusta!

Juhannuseväitä pupeltamassa



Jo toisena vuonna peräkkäin autoiltiin juhannusaattona järven rannalle eväitä syömään. Viime vuonna vaivasi kylmä viima, tänä vuonna hyttyset. Mutta mukavaa oli, se vähä aika mikä Iso-Ruhmaksen rannalla viihdyttiin.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Vessa vaihtoi väriä





Vessa on saanut meillä uuden ilmeen. Ensin tyttöjen pappa kävi kaakeloimassa seinää lavuaarin ympäriltä. Sitten vaihdettiin vanha peilikaappi ihan uuteen, joka tosin näyttää vanhalta. Peilikaappia metsästettiin pitkin ja poikin kyliä, kunnes mieluisa tupsahti eteen, missäpäs muualla kuin Ikeassa. Ei ehkä niin kovin yllättäen, Ikean peilikaappi oli puolet halvempi mitä nämä koorautojen ja muiden karvalakkimallipeilikaapit.
Sitten oli maalauksen vuoro. Osa maalattiin ennen viime lauantain prinsessahäitä, osa häiden jälkeen. Kun häissä tuli tylsä osa, riensin pensseli kourassa vessaan. Ja kun tuntui tapahtuvan jotain mielenkiintoista, taas vessasta television ääreen.
Muutos on aikamoinen, sillä meillä vessan entinen väri oli ihan paneelipuun värinen. Mies siitä tykkää, minä en. En alkuunkaan. Kesti neljä ja puoli vuotta taivutella miestä vessan paneelien maalaukseen ja kun lupa vihdoin heltisi, olin heti pensseli kourassa maalaamassa. Nyt meillä on sitten valkoinen vessa.
Uusi look on viimeistelty valkoisilla listoilla lattian rajassa ja ovessa. Myös ovi ja katto maalattiin valkoiseksi.

Tuttikausi loppumaisillaan



Tuttikuukaudet on meillä pian takanapäin, mutta kyllä noita tutteja jonkin verran vielä tarvitsee. Aina kun taapero käy päiväunille ja illalla nukkumaan. Vaikka tuteista pitäisi luopua, eikä ostaa uusia, niin alkuviikosta kävi kuitenkin niin, että ostin uusia. Näin suloisia kun olivat. Mietin kaupassa, että viimeinen vauva, viimeiset tuttiviikot, viimeinen mahdollisuus ostaa tutteja. Joten ostin paketin, missä nämä olivat. Nyt, kun taaperolle on saatu kolme uutta tuttia, meillä on seuraavana ohjelmassa tutista vieroitus. Ei se varmaan kovin hankalaa tule olemaan. Yöllä ja unien aikana tutti ei suussa pysy, vaan ainoastaan siinä nukahtamisen hetkellä. Johan tuota ikääkin on 1 vuotta ja kolme kuukautta. Sopii opetellakin nukkumaan ja elämään ilman tuttia. Aika hyvin tuo jo sujuukin.

Laivapupu




Tallink Starin myymälässä ihastuin tähän pikkuiseen pupuun. Aivan täydellinen tuliainen yksivuotiaalle. Tyttö nappasi heti pupun syliinsä ja antoi sille ison halin. Sitten lähti kävellä viipottamaan ja kantoi pupua korvista:) Kotona vasta huomasin, että tämä on Teddykompanietin tekosia. Niitä meillä on jo ennestään muutamia, mutta nalleja taitavat ne toiset olla. Nää on jotenkin niin ihanan ajattomia. Näyttää siltä kuin olisi joltain 60-luvulta, vaikka on varmasti ihan uusi.

Vaihtelua lastenhuoneen lattialle





Käytiin viime viikolla Ikeassa ja sieltä ostettiin kaikenlaista, muun muassa tämä matto lastenhuoneeseen. Aika hauska. Aikuismaisen värinen, mutta sitten kuitenkin lapsimaisen veikeä, kun on noita otuksia. Eihän tätä voinut olla ostamatta...

Prinsessaleikkeihin





Kolmivuotias sai Tallinnasta tuliaiseksi nämä kultaiset prinsessakengät. Varsinaiset hömpötyspopot kyllä ovat, vaikka itse ostinkin. Kuusi euroa maksoivat, alennusmyynnissä. Kokoa 25. Neidillä on lupa sipsutella näillä vain sisällä, sillä nämä eivät ole mitkään kävelykengät. Toistaiseksi uutuudunviehätystä on ollut riittämiin, eikä tyttö ole edes kysynyt, saako niillä lähteä ulos. Kyllä sekin päivä joskus tietysti tulee. Yleensä haluaa sateella sandaalit, eikä kumisaappaita, ja sitten aurinkoisella ilmalla toisinpäin.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Valkaisukuurilla





Meittin huushollissa on valkaistu viime aikoina yhtä sun toista. Viime viikolla tuo valkaisu alkoi pikkujakkarasta, eteni tuoliin, pirttipöydän kalustoon ja lopulta vessaan paneeleihin saakka. Nyt kaikki edellä mainitut on meillä valkoista. Oikeastaan ostettiin se iso purkki maalarinvalkoista maalia pihasaunaa varten (johon tosin tarvitaan myös punaista). On maalattu tällä saunamaalilla kaikkea muuta paitsi sitä saunaa. Luultavasti joutuu ostamaan vielä yhden purkin, että saa sen saunankin maalattua. Yhdeksän litraa sitä maalia on, tai siis oli. Olisko puolet jäljellä.
Tässä näkyy vähän meidän keittiötä, viime kesänä maalattiin kaapistojen ovet valkoiseksi ja vaihdettiin oviin nupit eli vetimet.
Tässä kuvassa näkyy myös meidän keittiön onnettoman pieni ikkuna. Se on pienempi kuin tietokoneen näyttöruutu. Tai samankokoinen korkeintaan... En tiedä ketään toista, jolla on keittiössä näin pieni ikkuna. Tai nyt missään muussakaan huoneessa.
Tästä pienestä ikkunasta johtuen on aika hankalaa ottaa keittiöstä kuvaa ilman salamaa. Edes aurinkoisella ilmalla. Meidän keittiössä on aina valot, koska siellä on aina pimeää. On tässä joskus ollut ihan oikea ikkuna, mutta kun taloa laajennettiin, ikkunan paikalle tuli ovi lastenhuoneeseen. Tuleehan sieltä jonkin verran valoa, mutta ei nyt kovin kummoisesti.
On jopa mietitty uuden isomman ikkunan hankkimista. Se maksaisi kuulemma noin 500 euroa asennuksineen, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole tilattu, kun on ollut rahalle muutakin käyttöä. Näköala ei tosin ole kovin kummoinen, joitain puskia ja pensaita, ja talvella kun lehdet putoaa puista, siitä näkyy suoraan naapurin olohuoneeseen. Joten ei senkään takia ole tätä ikkunaremonttia kiirehditty. Toinen syy on se, että samalla olisi järkevää uusia myös olohuoneen ikkunat ja pari muutakin ikkunaa, mistä saataisiin aikaiseksi noin 2000 euron suuruinen lasku. Joten on tää meidän ikkunaremontti tästäkin johtuen vähän vaiheessa.
Mutta nyt ei pidä harmitella pientä ikkunaa, vaan voi iloita uudesta valkoisesta pirttikalustosta :)

Lisää purnukoita







Niin kuin nyt ei kotona olisi tarpeeksi purkkeja ja purnukoita ennestään...
Tämä valkoinen, missä on sydän, on jo talven löytöjä ja nämä lasiset ovat uudempia viime viikolta. En tiedä ovatko aivan samaa sarjaa, mutta samasta paikasta ovat ja samanlaiselta näyttää tuo kansikin kaikissa. Ja sopivat hyvin yhteen, vaikka nämä kaksi ovatkin lasisia. Pentikiltä kaikki kolme.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kaveria ikävä







Meillä on ollut viikon päivät vain yksi koira, 11-vuotias Ville.
Ville ei ole koskaan ollut ainoana koirana, paitsi nyt. Koko ikänsä sillä on ollut seurana Nalle, mutta viikko sitten Nalle kuoli vanhuuden vaivoihin. Nallen munuaisvaiva oli niin paha, ettei eläinlääkäri voinut määrätä edes lääkekuuria, koska vanhan koiran kroppa ei sitä olisi kestänyt. Joten Nalle nukutettiin. Olihan tuota ikää jo kuukautta vaille 14 vuotta.
Ville selvästi vielä etsii Nallea ja on vähän masentunut, kun kaveria ei näy, eikä kuulu. Myös meidän kolmivuotias tyttö on ihmetellyt, missä Nalle on. On kerrottu, että on koirien taivaassa. Aiemmin on kysellyt missä on kummitätin marsu, ja on kerrottu, että on marsujen taivaassa. Tyytyi aikansa tähän selitykseen, mutta kysyi sitten vähän ajan päästä, että koska se Mimmu tulee takaisin sieltä marsujen taivaasta?
Samanlaisia ajatuksia tämä Nallenkin poismeno on herättänyt. Mummolle on kertonut, että Nalle jäi eläinlääkärille ja tulee sitten takaisin, kun tulee ensin terveeksi. Eilen oli ihmetellyt isälleen, että missä se Nalle oikein luuraa, kauanko se oikein meinaa siellä koirien taivaassa olla...
Tässä on kuvia molemmista. Nalle on tuo musta. Kuvat, joissa Ville on yksin, ovat aivan uusia, toissapäivänä otettuja.

Peanut Butter Cookie Dough



Puolessa välin viikkoa käytiin miehen kanssa Kuusaan Kirppiksellä. Ja siinähän on samassa pihapiirissa K-kauppa. Kerran aurinkokin paistoi, niin keksittiin, että käydäänpäs hakemassa jäätelöt. Halusin tietysti kokeilla jotain erilaista, ettei aina niitä samoja Puffetteja ja suklaatuutteja, mitä ylensä syön. Vaniljasta en perusta, enkä mansikasta, joten ei niitä vaihtoehtoja kovasti jää. Sitten huomasin tämmöisen: Ben & Jerry`s Peanut Butter Cookie Dough. En tykkää maapähkinävoista, ihme tahnaa, mikä takertuu kitalakeen ja kurkkuun. Mutta kerran se nyt on jäätelössä, niin ei kai se nyt niin pahaa voi olla, pähkäilin...
Aluksi tää jäätelö maistui ihan hyvältä, mutta mitä enemmin sitä sai syötyä, sitä kummallisemman makuiseksi se muuttui. Johtuu kai (yllättäen) niistä maapähkinävoipalleroista. Kun tämän jäätelön sai syötyä, oli ihan sama tunne, kuin olisi kiskaissut pussillisen suolapähkinöitä. Kyllä siinä sitä jäätelöäkin oli, mutta aika taitavasti sen maku jäi noitten maapähkinävoipalleroiden alle. Saa kyllä olla mulle viimeinen Peanut Butter Cookie Dough! Joko nyt taas muistaisin seuraavat 10 vuotta, että pitää vältellä maapähkinävoita... Kerran vuosikymmenessä sitä aina tulee jossain maistettua ja sama havainto taas: ei oo meikäläisen makunystyröitä varten tämä herkku, ei.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Päivän väri





on vaaleanpunainen!

Pioniviikot





Meidän pihassa vietetään pioniviikkoja. Pioneja on meillä neljä eri pensasta. Kaikki edellisen asukkaan istuttamia. Hyvin ovat aina joka vuosi lähteneet. Kertaakaan en ole raaskinut ottaa näitä maljakkoon... Pari kertaa olen antanut vieraille jokusen pionin mukaan. Viime kesänä kävi niin huonosti, että juuri kun pionit olivat olleet vain pari kolme päivää auki, iski keskellä päivää aivan armoton raekuuro. Siinä arvaa mitä pioneille kävi... Silloin harmittelin, etten ollut kerännyt näitä maljakkoon! Nyt taas olen ihan satavarma siitä, että raekuuroa ei tule, joten kyllä ne pihalla pärjäävät. Saa nähdä.