Aasipäivä

Anjalassa vietettiin viime lauantaina Aasipäivää. Kyseessä oli Suomen Aasiyhdistyksen vuosittaisen kesäleirin yhteydessä järjestettävä kaikille avoin tapahtuma, jonne meidänkin tytöt tietysti halusivat aaseja katsomaan.

Talutusratsastus oli se reissun kohokohta. Etualalla neljävuotias, taaempana kuusivuotias, joka oli tässä vaiheessa jo oman pienen lenkkinsä tehnyt. 

Kohta mennään, eikä meinata!

Milla pääsi kolmivuotiaana ensimmäisen kerran talutusratsastukseen, eikä tarvinnut tuolloinkaan äitiä viereen kävelemään. Osasi heti keikkua siellä suht´oikeaoppisesti, kuten talutusratsastuksessa kuuluukin. Saa nähdä, koska alkavat kysellä pääsyä ihan oikeille ratsastustunneille. Ainakin siinä vaiheessa, kun tajuavat, että äitinsä kävi pienenä tyttönä jopa ratsastusleirillä ja pari vuotta ratsastamassakin. Sittemmin se harrastus siitä hiipui.

Tässä seurataan aasiagilityä. Meille lauantai oli harvinaisen touhukas päivä, koska aamupäivällä oli kauppareissu, puoliltapäivin aasipäivä ja iltapäivällä lähtö Kotkan meripäiville. Kiirettä piti, mutta olipa mukava päivä.

Oman pihan herkkuja

Meidän pihalla kasvaa kirsikkapuu, mikä on täysin edellisten asukkaiden ansiota. He sen ovat siihen istuttaneet. Tontin reunamilla taitaa kasvaa toinenkin, mutta en ole varma, onko se meidän, vai naapurin, joten olen jättänyt siitä kirsikat keräämättä. Onneksi näkyy linnuille kelpaavan.

Mustista ja punaisista viinimarjoista en myöskään voi ottaa kunniaa. Nekin pensaat ovat ikisen vanhoja, ainakin koosta ja sadosta päätellen. Mutta vadelmat. Niitä ei meidän pihalla kasvaisi yhden yhtä, jos en olisi muutama kesä sitten keksinyt istuttaa paraatipaikalle kourallista pensaita. Nyt satoa tulee jo parisen litraa. Tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska vadelmat kypsyvät vähitellen. Niitä on kerätty ehkä jo reilu litra, mutta pensaissa on vielä vaikka minkä verran raakoja ja puoliraakoja vadelmia.

Olen aivan toivottoman huono pakastamaan marjoja. Mitä niitä on pakastettu, niin hyvä kun muistetaan talvella syödä. En ole yhtään pakastinihmisiä... Ellei sitten jäätelön ja einesten pakastamista lasketa ;)

Eteinen ennen ja jälkeen

Meidän kodin kauhukammari oli useiden vuosien ajan eteinen. Tämä tässä näin. Pienen pieni tila, johon oli sullottu kaikkea mahdollista imurista tapettirulliin. Taisi olla tuossa kaapissa jopa joulupukin lahjasäkki piilossa, kun pukki sen "unohti" eteiseen.
Ja tänä keväänä päätin, että nyt kesälomalla alkaa tapahtua. Eteiselle on tehtävä jotain. Siitä on kerrassaan saatava selkeämpi. Rojut hiivattiin ja remppaamaan.

Tältä tuo sama nurkka näyttää nyt. Tapettia ja maalia, metritolkulla listoja.
Remppa-apuna mulla oli miehen serkku. Tai oikeammin pitäisi kai sanoa, että minä olin remppa-apuna ja tuo miehen serkku maalasi ja tapetoi, kerran tuon homman osaa. Minä jelppasin maalauksessa sen verran, että maalasin sellaiset kohdat, joihin yltää ilman tikkaita, meidän eteinen kun on korkeimmillaan noin 3 metriä korkea, vaikka muuten onkin pieni tila.

Tässä taas yksi ihanainen ennen-kuva.

Tältä näyttää tänään. Joo, mä en korkeanpaikankammoisena lähde keikkumaan maalipurkin kanssa tikkaille tuonne ylös. Ihmettelin vaan alhaalla, kun työ edistyi :)

Ikean iso vaatekaappi sai lähteä ja tilalle hankittiin lasten takeille naulakot seä kengille kori. Mua ei yhtään haittaa, että lasten naulakot lähtevät noin alhaalta. Talvihaalareita ei säilytetä eteisessä kumminkaan, niin ei tarvi naulakot tuon ylempänä ollakaan. Paneelien yläpuolella on, niin mitäs siellä onkaan... ei mitään! Ainoastaan tapettia. Aivan ihanaa ilmavuutta kaikkien niiden täyteentunkemisvuosien jälkeen.
Johtonippu pitäisi vielä naputella seinään kiinni, eli sen verran on remonttia jäljellä.

Paneelit meillä oli jo, ne vaan malattiin. Listat ovat uusia.

Sain tämän naulakon mieheltä lahjaksi jokunen vuosi sitten, ja nyt sitten tuo naulakkokin vihdoin viimein pääsi seinälle. On ollut pari viime vuotta "jemmassa", odottamassa oikeaa paikkaa.

Suklaamuffinseja

Alkuillasta tein suklaamuffinsseja.

Dr Oetkerin nonparelleja pinnalla.

Ajatus muffinssien paistoon sai alkunsa tänään Clas Ohlsonilla, missä bongasin tällaisen kuppikakkusetin.  Olihan tuo pelastettava sieltä mukaan :)

Lomatunnelmissa

Rantaelämää

Tänä kesänä on vietetty rantaelämää monessa eri paikassa. Tässä ihmetellään merielämää.

Supisuomalainen järvimaisema, juhannusaattona alkuillan auringonpaisteessa.

Viime vuonna joutsen ui kaverinsa kanssa, mutta tänä kesänä se on näyttäytynyt aina yksin.

Eikä viileät kelitkään haittaa, aina keksitään tekemistä!

Tässä ollaan kyläilemässä Repoveden rannalla olevalla mökillä.

Häähulinaa

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt melkein puoli vuotta. Voi apua, en tiedä, minne aika on oikein mennyt. Aina muka ollut jotain parempaa tekemistä kuin blogin päivitystä. Kaikenlaista on tuona aikana tapahtunut, ja tuorein uutinen on se, että käytiin viime viikonloppuna Joensuun lähellä häissä. Häitä vietettiin viehättävässä pienessä Profeetta Hannan kirkossa.

Kuusivuotiaan hääeleganssia. Mekko ostettiin jo vuosi sitten keväällä, koska myös viime kesänä meillä oli häät, joissa käytiin. Kouvolasta Pennaselta ostettu Creamien mekko on ollut aivan ihana ostos, ja onneksi mahtui vielä tytölle. Meillä on jonkin verran Creamien vaatteita tytöillä, muun muassa legginsejä ja villatakkeja.

"Ota äiti kuva meidän hääkengistä!"

Eikös se sade tuo onnea? Hääseremonian aikana ei satanut, mutta juhlien aikana vettä ropisi saavista kaatamalla. Onneksi sade pian taukosi.

Kirkkotupa oli viehättävä vanha hirsirakennus, jonne 20-30 häävierasta mukavasti mahtui kakkukahveelle.

Olisi tietysti pitänyt ottaa tästä kuva aiemmin, mutta enpä tullut ottaneeksi, niin tässäpä kuva juhlien loppupuolella jäljellä olevista hääherkuista. Kyllä niitä oli paljon enemmän, mutta tässä kohtaa ne on jo syöty ;)