Valkoista olkkariin

Torstaina iski hirveä himo tehdä jotain olohuoneelle. Oli siis pakko lähteä  esikoisen kanssa kaupoille, sen jälkeen kun yksivuotias oli saatu nukkumaan iltakahdeksalta. Kauheasti ei tuohon aikaan ole kauppoja enää auki, mutta onneksi Prisma oli. Sieltä löydettiin ihan viidessä minuutissa Vallilan valkoiset verhot, jotka oli tietysti saatava heti saman iltana olohuoneen ikkunoihin. Kaksi ikkunaa, kahdet verhot. Samalla oli ryhdyttävä roudaamaan olohuoneeseen kaikenlaista vaaleaa tavaraa, kuten tämä Ikean ikivanha pyöreä pikkupöytä. Myös kaikki nuo pöydällä olevat kamat ovat aika vanhoja eli siis vähintään viime vuonna ostettuja. Vain verhot ovat uudet.

Tässä ruusuja. Mulla oli tänä viikonloppuna tai siis tarkemmin ottaen juuri tänään synttärit. Olen nyt nelkytvee! Voi kauheeta, sanoi äitinikin, joko olet 40, luulin, että täytät vasta 39! Järkytyksestä toivuttuaan äiti osti synttärilahjaksi Pentikin Omena-sarjan jalallisen kakkuvadin. Omena-sarjaa kun keräilen.
Jotain 32-vuotiaana pidin kaikkia 40-vuotiaita ihan ikäloppuna. Nyt kun olen saavuttanut tämän käpysarjan rajapyykin, niin eipä tässä sen vanhemmalta tunnu kuin ennenkään. Mies tosin muistutteli hienovaraisesti, että käydään nyt sitten eri vuosikymmenillä, hän kun pääsee neljänkympin kerhoon vasta vuonna 2015. Mutta johan meillä on kokemusta eri vuosikymmenillä elämisestä. Kun tavattiin, mies ei ollut vielä kolmeakymmentä, mutta minä olin jo jokusen vuoden ylikin. Ja toimeen on tultu!

Tältä näyttää meidän toinen olohuoneen ikkuna. Toinen on muuten samanlainen, mutta sen edessä on televisio, mikä vähän hillitsee haluja kuvailla olohuoneen sitä aluetta blogiin. Olen kyllä niiin iloinen näistä uusista vaaleista verhoista. Aiemmat meillä oli punaiset (ok, vain joulun seutuvilla eli sellaiset 4 vkoa),  joten eron ihan huomaa. Syksyn verhot taas olivat beiget. Meillä jotenkin tuo ikkuna vaatii tuota kappaa, en osaa paremmin selittää. On ihan alastoman näköinen ilman kappaa, on kokeiltu ja ei toimi. Joskus meillä on ollut bambukaihtimetkin, mutta niihin sitten ajan kanssa kyllästyttiin. Ikkunalla on joulusypresssejä. Ne saavat vielä olla,  kerran ovat noin pirteitä, eivätkä ole kuivuneet.