Nukenvaunujen uusi patja

 Esittelin jokin aika sitten nämä uudet, pienet nukenvaunut. Tänään ompelin sinne patjan kankaasta, jonka tilasin Pikku Iidan Puodista. Ompelukoneestani hajosi taas vaihteeksi jotain, tällä kertaa se alalangan "ovi". Oli yllätys miten monesta pienestä osasta sekin on tehty. Niin pieniä osat ovat, että turha edes yrittää tehdä asialle itse mitään. Ompelukonekorjaaja kutsuu jälleen kerran. Ompelukone käy korjaajalla keskimäärin noin 2 metrin ompelun jälkeen. Sen takia en viitsi ommellakaan. Ja Singerin muka pitäisi olla kestävä.
Edellisen kerran kysyin korjaajalta, että joko kannattaisi vaihtaa kone uuteen. Hän totesi lakonisesti, että ei ne uudet tämän kummempia ole, ellet jotain erityisominaisuuksin varusteltua halua. En halua. Hyvä kun haluan ommella tuolla tavallisella, hermot menee! Krunts vaan kuuluu. Harvassa ovat ne kerrat, kun kone kestää koko työn loppuun. En voisi kuvitellakaan käyväni tekemään mitään tilkkupeittoa, ellen sitten ompelisi ihan trad langalla ja neulalla.

Tämä patja on siis ommeltu neulalla ja langalla. Ei katkea ja tulee valmista! Mitä nyt langat menevät vähän solmuun, mutta se on pientä ompelukoneen temppuilun rinnalla.
Ompelin tähän myös pienen peiton, mutta en saanut peitosta kunnollista kuvaa.
Jospa esittelisin peiton sitten joskus, kun saadaan tähän nukkevauva asukkaaksi. Keväämmällä varmaan tuolta Porvoon Riimikosta katselen. Olkoon vaunut siihen saakka tyhjillään.

Kukkatarjotin

Tehtiin sunnuntain kirpparikierros. Laihat olivat antimet, mutta aina sitä nyt jotain löytää. Tämä oli mielestäni ainoa ostamisen väärti, kukallinen tarjotin. Maksoi kolme euroa. Tässä ei ole valmistajan nimeä, eikä mitään muutakaan, mistä voisi päätellä, mistä tämä on aikoinaan ostettu. Tokkopa tuo on paljoa tuota kolmea euroa enempää ollut uutenakaan. Mutta olen löytööni tyytyväinen, niin ihanat värit tässä :)

Kivoja koukeroita

Sain tämän viime viikolla lahjaksi. Tämän kanssa piti pähkäillä pitkään, että kummin päin se on. Käsittäkseni se on tässä nyt oikein päin, oletan. Se kyllä näyttää ihan passelilta toisin päinkin. Ehkä tässä on kaksi oikeaa puolta?

On nättejä yksityiskohtia... En ole vielä päättänyt, mitä tähän laittaisi, mutta toistaiseksi tämä saa olla makuuhuoneessa valkoisen senkin päällä.  Kiitokset tästä ihanuudesta Juliet Jonesille !

Tästä kuvasta on vaikea saada tolkkua tästä astian koosta, mutta iso on. Sopii esimerkiksi salaattikulhoksi tai vastaavaksi. Tästä lähtee kiitokset anoppilaan:)

Hidasta on

Nimittäin uuden kaapin somistaminen! Tähän ei ole meinannut löytyä sitten millään mitään tavaraa.  Saavat nämä olla tässä kuvassa näkyvät jutut tässä päällä toistaiseksi. Kaapissa on jo vähän liinavaatteita oven takana piilossa. Hyllyt ovat pääasiassa tyhjiä... En viitsi käydä tätä hätiköiden laittamaan. Eiköhän sitä ajan kanssa löydy hyllyillekin tavaraa. Aluksi meinasin liinavaatteita, mutta en tullut ajatelleeksi, että tässä on avohyllyt, niin eihän ne liinavaatteet sovi, kun ovat sitten siinä näkösällä. 

Koruteline

Olen käpäillyt näitä korutelineitä kaupoissa ja parisen vuotta, mutta mieluista ei tuntunut löytyvän sitten millään. Eilen käytiin pitkästä aikaa Kouvolan Parollissa, niin johan tärppäsi. Siellä oli niitten mustien, punaisten ja vaaleanpunaisten korutelineiden keskellä tällainen ihana pastellinen koruteline.  Olihan se napattava mukaan.
Myös Sofia haluaa tällaisen. Tai ensin halusi tähän omia korujaan, muun muassa vihreäkeltaisen puisen Myyrä-kaulakorunsa, mutta kuultuaan, ettei äiti huoli tähän lasten koruja, ilmoitti sitten, että vaihtoehtoisesti hän voisi huolia myös ihan oman korutelineensä ;-) Mummo on jo vähän lupaillut 4v-syntymäpäivälahjaksi korurasiaa, ja se varmaan olisikin tyttöselle mieluisa lahja.

Tarkemmin ottaen, en minä tätä itse ostanut, vaan Marko sen osti lahjaksi. On kyllä tosi ihana, tykkään! Pidän tätä askarteluhuoneessani, vaikka se tässä on kuvattu toisessa huoneessa, jossa on enemmän luonnonvaloa.

On tähän uuteen korutelineeseen päässyt myös yksi joulukoriste, tämä tässä näin. Tämä on Lontoosta pari vuotta sitten. Se kuuluisi joulukuuseen, mutta ei ole ollut siellä vielä kertaakaan, ja tuskin sinne päätyykään. Korutelineessä tuo sen sijaan on kuin kotonaan. 

Uusi hylly

Sain lauantaina askarteluhuoneeseen uuden kirjahyllyn. Siinä on 16 lokerikkoa. Hyllyllä on korkeutta puolisentoista metriä ja leveyttä saman verran. 

Hyllyyn saa piiloon esimerkiksi kukkaruukkuja. Tämä on enemmänkin sellainen säilytyspaikka tavaroilleni, eikä mikään sisustuselementti. Hylly on talon pienimmässä huoneessa.  Jos kurkkaa huoneeseen ovelta, hyllyä ei edes näy. Kauan olen tätä odottanut, kun aiemmin tavaroita oli pienessä hyllyssä sekä siellä täällä. Nyt ovat kaikki samassa paikassa korttiaskartelujutuista lankakeriin. 

Samankokoiset

Kovin ovat samankokoisia, pian kaksi vuotta täyttävä Milla-tyttömme sekä pihalla oleva lumiukko.

Lumiukkoa on katsottava joka päivä monta kertaa ikkunasta. Se heiluttaakin taloon päin. Joka aamu on katsottava, ovatko jänikset käyneet viemässä lumiukolta sen porkkananenän. Toistaiseksi nenä on saanut olla. 

Valkoista olkkariin

Torstaina iski hirveä himo tehdä jotain olohuoneelle. Oli siis pakko lähteä  esikoisen kanssa kaupoille, sen jälkeen kun yksivuotias oli saatu nukkumaan iltakahdeksalta. Kauheasti ei tuohon aikaan ole kauppoja enää auki, mutta onneksi Prisma oli. Sieltä löydettiin ihan viidessä minuutissa Vallilan valkoiset verhot, jotka oli tietysti saatava heti saman iltana olohuoneen ikkunoihin. Kaksi ikkunaa, kahdet verhot. Samalla oli ryhdyttävä roudaamaan olohuoneeseen kaikenlaista vaaleaa tavaraa, kuten tämä Ikean ikivanha pyöreä pikkupöytä. Myös kaikki nuo pöydällä olevat kamat ovat aika vanhoja eli siis vähintään viime vuonna ostettuja. Vain verhot ovat uudet.

Tässä ruusuja. Mulla oli tänä viikonloppuna tai siis tarkemmin ottaen juuri tänään synttärit. Olen nyt nelkytvee! Voi kauheeta, sanoi äitinikin, joko olet 40, luulin, että täytät vasta 39! Järkytyksestä toivuttuaan äiti osti synttärilahjaksi Pentikin Omena-sarjan jalallisen kakkuvadin. Omena-sarjaa kun keräilen.
Jotain 32-vuotiaana pidin kaikkia 40-vuotiaita ihan ikäloppuna. Nyt kun olen saavuttanut tämän käpysarjan rajapyykin, niin eipä tässä sen vanhemmalta tunnu kuin ennenkään. Mies tosin muistutteli hienovaraisesti, että käydään nyt sitten eri vuosikymmenillä, hän kun pääsee neljänkympin kerhoon vasta vuonna 2015. Mutta johan meillä on kokemusta eri vuosikymmenillä elämisestä. Kun tavattiin, mies ei ollut vielä kolmeakymmentä, mutta minä olin jo jokusen vuoden ylikin. Ja toimeen on tultu!

Tältä näyttää meidän toinen olohuoneen ikkuna. Toinen on muuten samanlainen, mutta sen edessä on televisio, mikä vähän hillitsee haluja kuvailla olohuoneen sitä aluetta blogiin. Olen kyllä niiin iloinen näistä uusista vaaleista verhoista. Aiemmat meillä oli punaiset (ok, vain joulun seutuvilla eli sellaiset 4 vkoa),  joten eron ihan huomaa. Syksyn verhot taas olivat beiget. Meillä jotenkin tuo ikkuna vaatii tuota kappaa, en osaa paremmin selittää. On ihan alastoman näköinen ilman kappaa, on kokeiltu ja ei toimi. Joskus meillä on ollut bambukaihtimetkin, mutta niihin sitten ajan kanssa kyllästyttiin. Ikkunalla on joulusypresssejä. Ne saavat vielä olla,  kerran ovat noin pirteitä, eivätkä ole kuivuneet.

Odotettu yllätys postilootassa

Postilaatikossa odotti pitkän työpäivän päätteeksi ihana paketti Pikku Iidan Puodista.

Tämä oli kiitoskortti tilauksesta. Aivan ihana:) Oli nopea ja ystävällinen palvelu kaikkiaan. Voin suositella!

Wanhan ajan postikortti ja paaaaljon pitsiä korttiaskarteluihin.

Kankaita saa-nyt-nähdä-mihin. En ole vielä päättänyt...

Lopuksi vielä romanttinen albumi, jonne voi joko kirjoittaa tai laittaa valokuvia. 

Sunnuntaitunnelmaa

Keittiön entisöity tuoli sai ennen joulua uuden päällisen.

On niin pehmoinen!

Kudoin pienen pussukan ennen joulua.

Tänään viimeistelin sen ja ompelin siihen pitsiä.

Minimini-myrskylyhty - juuri ja juuri tuikkiva mahtuu!

Joulukoristeiden poislaittopäivä

Tänään olen kerännyt joulukoristeita pois.

                                              

Tanskalaisihanuuksia...

Keittiön jouluenkeli.

Sitten kun vielä jaksaisi laittaa nämä kaappiin, jokaisen omalle paikalleen.

Jos illalla sitten... Päivän saavat vielä olla senkin päällä. 

Joulupuun viimeinen aamu

Suuret Suunnitelmat 2011

Kutomisen ja ristipistoilun suhteen hiljainen, sanomaton mottoni on ollut jo vuosien ajan enempi intoa, kuin taitoa. En usko, että tähän tulee järin muutoksia 2011, mutta toivoisin, että muutos tulisi kutomiseen ja ristipistoiluun käyttämääni aikaan. Olenkin tehnyt uudenvuodenlupauksen (tosin vasta eilen, eli 2.1. - kai se vielä uudenvuodenlupaukseksi lasketaan?), että käytän tänä vuonna kutomiseen sun muuhun tunnin per viikko! Määrä varmaan tuntuu pieneltä niistä, jotka kutovat paljon, mutta tähän mennessä saldoni on ollut enemmänkin tunti per kuukausi... Tuleehan tuosta kuitenkin 52 tuntia vuodessa. Siinä ajassa pitäisi nyt jo muutama työ saada valmiiksi. Näissä kuvissa on viime vuosina valmistuneita töitä. Saisinkohan tänä vuonna vähän enemmän aikaiseksi? Yksi työ onkin jo hyvässä vauhdissa ja tarkoitus olisi kutoa sitä tänään vielä tovi, jotta pysyn tavoitteessani - koska niitä repsahdusviikkojakin kyllä tulee...

Dynastiapallot

Nämä pallukat oli pakko pelastaa alennusmyynnistä! Ovat tosi isoja joulupalloiksi, sellaisia appelsiinin kokoisia. Joulukuuseen en ole näitä laittamassa, mutta laitanpa nämä ensi jouluna omaan askarteluhuoneeseeni roikkumaan. Siellä oli jo tänä jouluna vaaleanpunaisia ja muuten vaan kiiltäviä joulupalloja, vastaavantyylisiä. Sinne sopivat hyvin. Hintaa näille tuli neljä euroa - yhteensä. Ei mitenkään paha, ottaen huomioon, millaisia jumboja ovat. Normaalihinnaltaan nämä olivat lähes seitsemän euroa kappale. Sisäinen sulovilènini iloitsee mahtilöydöstä. Miten paljon rahaa säästinkään ;-)
Tästä väri- ja glamourmaailmasta tulee ihan mieleen telsusarja Dynastia... Alexis ja Krystle varmaan huolisivat tämän tyylisiä vaatteita itselleen. Muistakseni jotain tämän tyylisiä rouvilla olikin, jos ei nyt ihan näin vaatimattoman värisiä.

Joulupuu

Tämä löytyi alennusmyynnistä Inkeroisten Koti-Maskusta. Ale-prosentti oli komea, 70%, joten ei tälle jäänyt hintaa paljon mitään, sellainen nippa nappa yksi euroa.

Enkeleitä