Pari vuotta sitten yritettiin kitkeä eli katkoa puutarhasaksien kanssa talon kulmalta ruusupensasta pois. Toisesta paikasta tämä onnistui (aian älyttömän sitkeät ja pitkät juuret kyllä), mutta tähän talon kulmalle jäi muutamia parin sentin mittaisia tynkiä. Ajattelin, että ei niitä siitä huomaa, mutta miten kävikään. Parin vuoden päästä nämä samaiset pikkuiset onnettomat tyngät ovat kasvaneet tällaiseksi seinän peittäväksi ruusupuskaksi. Ja kyllähän tuo tuohon aika hyvin sopiikin. Joten olen antanut olla. Varsinkin kun meidän suurin juhannusruusupuska jäi talon uuden lisäsiiven alle ja on muisto vain. Mutta tämä näyttää hyvin kasvavan - ja nopeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti