Uusin villitys

Aina pitää keksiä jotain uutta. Nyt hinkuan pieniä kukkakoristeltuja kermakkoja ja suola- ja sokerisirottimia. Koristeeksi omaan huoneeseen, ei sen kummempaa. Kaikki alkoi siitä, kun mies sattui piipahtamaan porukoillaan ja äitinsä siellä oli juuri pihavajaa siivoamassa. Tarjosi sitten sieltä mukaan kahta pientä kukkakoristeltua kermakkoa, jolle ei itse keksinyt mitään käyttöä. Mies vähän ounasteli, että minä saattaisin keksiä. Ensin niitä oli siis ne kaksi.
Sitten kirpputorilta löytyi kolmas, eurolla. Eli olen saanut kolme hurmaavaa pikkukermakkoa, joista kaksi ilmaiseksi, yhden eurolla. Tekee 33 senttiä kipale, ei hassumpaa! Mukavan ja halvan kesäharrastuksen olen löytänyt ;)
Noista suola- ja sokerisirottimista maksoin vähän enemmän. Piiasta ja Rengistä. Mutta muutamalla eurolla nekin lähtivät mukaan. Toisin kuin nämä kolme, ne ovat uusia.
Mutta aivan yhtä ihania ne kaikki ovat, uudet ja vanhat.

Viikon kirpparilöytö

Tuo pieni valkoinen uurnamallinen ruukku löytyi kirpputorilta. Aivan ihana, sopii tosi hyvin meidän kuistille. Vielä siinä ei ole kukkaa, mutta jahka ehdin...

Hajamielinen morsian

Häät olivat oikein mukavat, vaikka kaikkea en muistanutkaan. Suurin moka taisi olla hääparikoristeen poisjäänti hääkakun päältä. Mutta arvatkaas mitä, koko tilanne oli sen verran jännittävä, että tajusin asian vasta seuraavana päivänä. Olisi tietysti pitänyt antaa se hääpari pitopalvelun tarjoilijalle etukäteen, mutta en muistanut, eikä hän kysynyt.
Toinen, ei niinkään unohdus, vaan pikemminkin helteestä johtunut muutos, oli hääkarkkien poisjäänti. Helle oli kuumimmillaan juuri silloin, kun piti lähteä kirkkoon. Hääkarkkien oli tarkoitus olla odottamassa vieraita jokaisen omalla paikalla nimilapun kohdalla. Lössiä olisi se suklaa ollut, joten jätin Ferrero Rocher´n kuulat pois. Eikä muistettu illan aikana että niitä olisi voinut tarjota myöhemmin... No, jääpä itselle syömistä!
Sitten hieman toisen ääripään häävalmisteluja, eli asia, johon olin vähän ylireagoinut. Meillä oli tietysti juhlaväelle ruokaa ja hääkakkua, mutta aivan loppuillaksi oli myös naposteltavaa. Ja naposteltaville ynnä suolaisille ja makeille pikkuherkuille oli lautasia ja lautasille alusia. Ne eivät olleet oikein suosittuja! Eli nyt niitä on iso vino pino. Luulin, että herkkuja olisi niille laitettu, mutta taisivat mennä suoraan suuhun! (Meillä oli siis puutarhahäät kotona, siksi nuo maalaishenkiset kertakäyttölautaset loppuillaksi)
En ollut mielestäni hössöttävä morsian ennen häitä, mutta olisiko pitänyt sittenkin tehdä pitkiä listoja tehtävistä asioista... Ehkä sitten olisi sen kakkukoristeenkin muistanut ja olisi keksinyt tarjota niitä hääkarkkeja kesken illan! Joten jatkossa osaan opastaa tulevia morsiamia, hössöttäkää, se kannattaa, nimim. Morsiuspari-koristeen Hääkakun Päältä Unohtanut Hössöttämätön Morsian

Alelaarista

Olen kuolannut tuon kirpputorikirjan perään pitkään. Viime vuonna jo sitä käpäilin monessa paikkaa, kunnes vasta eilen sain aikaiseksi sellaisen hankkia, alelaarista, kuinkas muuten. Aika pian tuo sinne oli ilmestynyt. Julkaisusta on kai jotain alle vuosi... Ihan kiva kirja se kyllä on, mitä olen sitä nyt ehtinyt selailla. Omille muistiinpanoille on tilaa ja hauskoja taskuja erilaisille lippusille ja lappusille.
Tuo toinen kirja on taas uutuus, sarjassamme kuukaudenkirja-jonka-unohdin-peruuttaa... Ihanuuksia ja ideoita täynnä, kuinkas muuten!

Keinu kuistilla

Alkukesästä meillä oli keinu kuistilla. Heinäkuussa se siirrettiin puutarhaan. Kukaan ei enää istunut siinä. Nyt se on taas kuistilla ja kyllä porukka tykkää.
Päällinen on Eurokankaasta - eipä täällä päin muita kangaskauppoja juuri ole. Mutta ihan nätti tuo on. Olen aika taitava katkomaan ompelukoneesta neuloja (myös farkkuneuloja), joten ompelutin tämän peiton reunat ompelijalla kauppahallissa, eikä maksanut kuin viisi euroa. Kangas maksoi alle parikymppiä. Ei nyt paha hinta ollenkaan, kun näyttää ihan sille, kuin olisi uusi keinu. Ei tarvi ostaa uutta keinun pehmustetta, sen kun vaan hupun ompelee/ompeluttaa.

Pikkuiset pikkuisia katsomassa

Käyrälammella on vieläkin pienempiä uimareita kuin yksivuotiaat... Tässä kuvassa pari vielä pienempää (mutta taitavampaa) polskijaa, jotka tulivat meidän tyttöjä katsomaan. Kun kamera oli saatu rantakassiin, nämä otukset nousivat rannalle, kävivät kulkemaan peräkanaa vaaputtaen, ja meidän neidit tietysti jonon jatkeeksi. Eli se kaikkein paras kuva jäi ottamatta...

Verla-päivä

Viime sunnuntaina käytiin Verlassa. Siellä oli tapahtumaa jos minkämoista, joten oli sitten kiva kuvailla myös vähän rauhallisempia kohtia:)

Hääbaari

Kun pitää häät oman kodin puutarhassa, on keksittävä minne tulee hääbaari. Meillä ongeman ratkaisi mies, joka keksi, että tehdään autotallista baari. Sen kun latoo juomia autotallissa saaveihin ja hyllyille. Meillä oli muutama saavi varattu tähän tarkoitukseen ja valmiita drinksuja oli siellä täällä. Hyvin maistuivat, vaikka jäi noita jonkin verran ylikin. Lapsille oli tietysti limuja ja karkkeja.
Ennen autotallin muuttamista hääbaariksi se oli tietysti siivottava. Tämän operaation mies hoiti veljensä kanssa. Myös iso vihreä pressu oli merkittävässä osassa... Siitä saatiin baarin takaseinä. Toivon, ettei kukaan kurkistanut pressun taakse ;)

Hääkuvia

Häätarinaa, osa 1.
Aivan ensiksi kuva hääparista. Morsiuspuku on teetetty. Sen ompeli Burdan kaavoista Tuula. Suuret kiitokset Tuulalle!
Selasin läpi useita häälehtiä ja selasin netistä satoja morsiuspukuvaihtoehtoja reilun puolen vuoden ajan. Kermanvaaleaa tietysti etsin. Muutamaa kuukautta ennen häitä löytyi Eurokankaasta Burdan kaavakirjasta kuva puvusta, joka oli tehty 1800-luvun alkupuolen empire-puvun tyyliseksi. Pukua kutsutaan maailmalla myös nimellä Josephine dress ja Englannissa se tunnetaan nimellä Regency dress. Tällaiset puvut olivat 1800-luvulla muotia muutaman vuosikymmenen ajan ihan kaikenikäisillä naisilla nuorista neidoista vanhempiin rouviin.
Heti alusta oli selvää, että tämä puku ei toimisi ihan vaaleana. Värit löytyivät aika helposti. Nämä ovat muutenkin suosikkivärejäni.
Pukuni kankaat ovat silkkiä ja brokadia, Eurokankaasta. Rinnuksen kultaoranssi kangas on Helsingin Stockmannilta, kuten on myös brokadilaahuksen pitsi. Silkkipukua voi pitää eriseen eli tämä laahusosa on irtonainen, joskin päällä erittäin napakka ja tiukka, kuten kuuluukin. Pitsiä meni pukuun yli metritolkulla, yli neljä metriä. Myös brokadia kului neljä metriä.
Sulhasen asusta ei ole yhtä pitkää tarinaa kerrottavana, se on Dressmanilta. Sulhanen oli asussaan oikein komea, mutta niin tuo on muutenkin:)
Tyttöjen puvut ompeli Ajan Ommel Kouvolasta. Sofialla on uudet kengät, Millan valkoiset kengät taas ovat vanhat ensikenkäni, kun itse olin aikoinani yksivuotias. Hyvin niillä vieläkin pääsee taapertamaan. Tyttöjen kukkaistyttökimput ja oman morsiuskimppuni on tehnyt kukkakauppa Ruusupuu Kuusankoskelta. Sieltä haettiin meidän häihin muutkin kukkaset.
Kampauksen ja meikin on tehnyt kouvolalaisen Hiusstudio Glown Vilma. Kaksi tuntia tuohon tukkaan meni. Pinnejä meni jotain neljäkymmentä. Sulhanen purkasi pinnit hääyönä kolmen maissa - kun ensin oli siivottu sänky riisistä ja muusta onnea tuottavasta kuivamuonasta, mitä sinne oli meidän tietämättämme salaa heitetty!

Hääviikonloppu

Nyt sitä sitten ollaan naimisissa. Eilen oltiin tähän aikaan kirkossa ja sanottiin tahdon. Kirkosta siirryttiin oman kodin puutarhassa olevaan juhlatelttaan. Suuret kiitokset kaikille ihanille vieraille:) Oli kyllä todella lämminhenkinen ilta mukavien ystävien seurassa!
Oma kamera ei laulanut, joten siksi minulla ei ole omassa kamerassa ainuttakaan kuvaa varsinaisista häistä -ei edes morsiuspuvusta. Kaikki nämä kuvat on otettu tänään, kun siivottiin juhlapaikkaa sulhasen, äh, siis aviomiehen kanssa. Meillä oli häissä kuvaaja, jolta saamme aikanaan kuvakavalkadin. Hankala sitä olisi itse kuvia ottaa, edes muutamia silloin tällöin. Ihanaa, kun jää sitten päivästä ammattilaisen tallentamia muistoja. Ei millään malttaisi odotaa niitä!
Ilta kului kuin siivillä ja mukavaa oli! Voipi olla, että tässä parin viikon päästä laitan lisää kuvia häistämme, kun kuvaajan satsi saapuu, mutta tässä alkuun nämä muutamat, joita tänään aamupäivällä napsin. On häiden menukorttia, pöydissä olevia kukkakimppuja, kuistilla oleva tervetulokyltti sekä omien tyttöjemme kukkaistyttökimput.
P.S. Seuraavaksi pääsen ostamaan vauvanvaatteita, vieläpä kaksosille!!! Ei kuitenkaan omille, meillä on lapsiluku jo täynnä. Sain tänään tietää, että pikkuserkulle on tulossa perheenlisäystä, ja siis kaksin kappalein. Ihanaa! Pitää vaan odotella, kumpaa merkkiä sieltä tulee, vai tuleeko yksi kumpaakin. Sitten vauvanvaateostoksille, mars!

Kaksi yötä häihin

Meillä alkaa jo pihalla näkyä lauantaiset häät. Kun niitä talvella suunniteltiin, ei millään olisi osannut arvata 30 asteen hellettä hääpäiväksi. Mutta sellaista on lauantaiksi luvattu.
Yksi vieraista on luvannut tuoda mukanaan itse tekemiään viuhkoja, mitkä varmaan tulevat ihan tarpeeseen. Voivat vieraat sitten niitä heilutella.
Blogia en ole viime aikoina paljoa päivitellyt, kun on ollut niin paljon häävalmisteluja. Meille on tulossa ihan pienet häät, kirkossa kyllä vihitään, mutta juhlat omassa puutarhassa. Onhan tuota tekemistä ollut, ja h-hetken lähestyessä kiire tuntuu vain kasvavan.
Tässä vähän maistiaisia meidän pihan häätunnelmasta. Sydämiä on siellä täällä ja on vihreää ja valkoista, kuten luonnossakin tällä hetkellä.

Kotasauna on nyt punavalkoinen

Saatiin aikaiseksi tällä viikolla uusi pinta pihasaunaan. Edellisten asukkaiden rakentama kotasauna on ollut nämä muutamat vuodet ihan maalaamaton, kunnes jokin aika sitten käytiin miettimään, että kannattaisko tuota maalata. Meidän pihassa talo, autotallirakennus ja pihavaja jo ovat punaisia, joten tuo sauna vähän erottui joukosta.
Mies maalasi punaiset osat ja osan valkoisista, minä enimmät valkoiset. Punaisen maalaukseen kului aikaa noin kaksi tuntia, valkoisten osien maalaukseen saman verran. Puolessavälin viikkoa maalailtiin.
Ei tuohon ihan ole vielä silmä tottunut, kun on vuosia katsellut sitä puunväristä saunaa, mutta eiköhän sitä jo parin viikon päästä pidä tätä punaista pihasaunaa ihan normaalina.

Sitkeä sissi

Pari vuotta sitten yritettiin kitkeä eli katkoa puutarhasaksien kanssa talon kulmalta ruusupensasta pois. Toisesta paikasta tämä onnistui (aian älyttömän sitkeät ja pitkät juuret kyllä), mutta tähän talon kulmalle jäi muutamia parin sentin mittaisia tynkiä. Ajattelin, että ei niitä siitä huomaa, mutta miten kävikään. Parin vuoden päästä nämä samaiset pikkuiset onnettomat tyngät ovat kasvaneet tällaiseksi seinän peittäväksi ruusupuskaksi. Ja kyllähän tuo tuohon aika hyvin sopiikin. Joten olen antanut olla. Varsinkin kun meidän suurin juhannusruusupuska jäi talon uuden lisäsiiven alle ja on muisto vain. Mutta tämä näyttää hyvin kasvavan - ja nopeasti!

Pinkit pionit

Pionit ovat nyt kukassaan, ja tällä viikolla näyttää olevan vaaleanpunaisten vuoro. Kauniita nuo ovat, ei voi mitään. Vieläkään en ole yhtään raaskinut maljakkoon ottaa...