Yllätyslöytö

Olen jo parina päivänä hypistellyt kaupoissa ja Novitan Korian tehtaanmyymälässä uusia kevätlankoja miettien mitä niistä ostaisi. Tulipa tähänkin pulmaan ratkaisu, kun kurkistin kotona hyllyn päällä lojuneeseen lahjatavarakassiin. Ei tarvitse ostaa mitään, löytyi nimittäin neljä kerää kolme vuotta vanhoja pastellisävyisiä vaaleanpunaisia lankoja.
Nämä kerät minulla oli optimimistisesti mukana synnärillä, kun kävin sieltä esikoistyttömme hakemassa. Miten se aika menikin sen vauvan kanssa touhutessa niin, ettei siinä kutomista ehtinyt edes ajatella...
Tein sitten sen pienen työn loppuun kotiin päästyämme, mutta ehdin unohtaa, että niitä lankoja jäikin aikamoinen kasa. Olisinkohan ostanut nämä 2006 Kotkasta siitä torin varren ihanasta käsityöliikkeestä? Luultavammin, Novitaa nämä eivät ainakaan ole.
Koska lankoja on mielestäni aika paljon, neljä lähes täyttä kerää, ei kauaa tarvinnut miettiä, mitä kävisin tekemän. Kesäkassia itselleni, tietysti! Taas vaihteeksi. Yksihän niitä vasta on tehtynä, kyllä se pitää toinenkin tehdä. Kassin koosta ei taaskaan ole mitään etukäteissuunnitelmaa, kuten ei meikäläisen kutomuksissa yleensäkään ole - niistä sitten tulee mitä tulee. Joskus olen kutonut pitkät pätkät tietämättä mitä kudon. Mutta tätä on kudottu ensimmäisestä silmukasta lähtien kesäkassin kiilto silmissä. Puikolla on 64 silmukkaa, eli kyllä tästä ihan hyvän levyinen tulee. Katsotaan mihin langat riittävät korkeuden suhteen.
Jos tämän vielä saisi parissa viikossa tehtyä, niin aina parempi. Vuoren meinaan tehdä Tildasta tai Cath Kidstonista, kun niitä on vielä isompia paloja jäljellä ja värikin käy näiden kerien kanssa kivasti yhteen. Joten on sitten vielä kutomisen päätyttyä pari iltaa tekemistä, kun ompelee vuoren tähän kiinni. Mutta siihen on vielä matkaa...