Ennen ja nyt

Kun mummo ja ukki ostivat kihlasormuksensa ennen sotavuosia, saivat he tuolloin rinkulat kellosepänliikkeessä kauniiseen hopeanväriseen rasiaan. Tuo rasia on tässä alemmassa kuvassa. Kun meikäläinen ja elämäni mies ostimme kihlat viime kesänä, latoi kultasepänliikkeen nuori myyjä sormukset pöydälle muitta mutkitta, jolloin kysäisin, että saisiko niille nyt kuitenkin säilytysrasian, kun ei ihan tässä tiskillä ajateltu niitä sormeen pujottaa.
-No jos te haluatte sellaisen rasian, toki sellaisen saa, oli lakoninen vastaus.
Se meidän sormusrasiamme on pieni kuin mikä ja vielä kaiken lisäksi muovinen ja tummansininen. Ei nyt kaikken romanttisin yhdistelmä!
Tämä mummon ja ukin sormusrasia sen sijaan on meillä kirjahyllyssä. Mutta sitä uutta ei voi ajatella esille laittavansa, niin tylsä se on.
Tätäkö on kehitys, että tavaroista tulee vaan rumemman näköisiä...
Tuo toinen rasia sentän on tältä vuosituhannelta, jostain sisustusliikkeestä ostettu. Se ei valitettavasti ole se meidän kihlasormusrasiamme. Mutta se on sentään kauniin näköinen, joten siitä nappasin kuvan.