Pihakuulumisia

Kävin aamupäivällä Mustilan Taimitarhalla ostamassa vähän taimia. Nämä eivät ole niitä uusia, vaan viimevuotisia tai alkukesänä istutettuja. Meillä on kalliokasveja kahdessa paikassa pihan uudehkolla pienellä kukkulalla. Kaksi ja puoli vuotta sitten meidän vanhaan taloon valmistui lisäsiipi. Lisäsiiven alta kaivettiin maata pois ja siitä maasta tuli puutarhaan uusi pieni kukkula. Se oli alkujaan aika hurjan näköinen, suuren suuri multamöykkykasa, jossa kasvoi vain rikkaruohoja.

Ei tällä meidän pihalla olisi vieläkään asiaa puutarhakilpailuihin, mutta kyllä tämä jo näyttää ihan vähän puutarhalta...   Olen tykästynyt kalliokasveihin ja haluan niitä aina vaan lisää. Ne ovat helppohoitoisia ja leviävät nopeasti ja ovat ainakin minun silmääni viehättävän näköisiä. Lisäksi ne sopivat mainiosti rinteeseen, johon aurinko porottaa jopa aamusta iltaan. Ei ole vielä yksikään kalliokasvi kuolla kupsahtanut kuumuuteen. 

Mutta voi tuota työn määrää, mitä puutarha vaatii. Vielä ei ole sellaista kesää tullut, että ei tarvitsisi ostaa uusia monivuotisia taimia, ja tokkopa ihan heti tuleekaan. 

En ole mikään pensasfani, ja sitäpaitsi niitä kasvaa jo edellisten asukkaan jäljiltä vaikka kuinka. Silti piti tänään ostaa  yhteen monista pihan ongelmakohdista uusi pieni pensas. Tämä tässä näin. Se on jo aika hyvän kokoinen, eikä maksanut kuin 10 euroa. Pensaaksi siis aika edullinen. 

Tässä lähtötilanne kesällä 2009. Tähän kuvaan aina palaan, kun tulee puutarhassa tunne, että siellä ei ole tapahtunut mitään. Kyllä sitä nyt jotain on saatu aikaiseksi! Mies on tehnyt liuskekivistä portaat sekä puutarhakalustolle oman tasaisen alustan. On istutettu nurmikkoa, saatu anopin pihasta taimia ja ostettu niitä aika lailla itsekin. Mutta niin se taitaa olla, että ei omalla pihalla tekeminen lopu.