Tähän kyllä on tulossa kuvateksti, joka ei sitten mitenkään liity aiheeseen. Tänään meillä oli kotona siivottavana kahdet hynttähyyrät. Ensimmäisten tuoksu valtasi nenän, kun tultiin kotiin. Shelttimme Ville oli miinoittanut olohuoneen maton. Oli vielä varuiksi tallonut tekeleensä kiinni mattoon.
Jossain väitetään shelttien olevan neljänneksi tai viidenneksi fiksuin koirarotu. Miksi ne sitten eivät osaa kakkia maton viereen!!! Matto on nyt ulkona lumessa, kakkapuoli alaspäin... Koira oli kyllä nolona, eikä ihme, niitä kakkoja oli lisää meidän makuuhuoneessa. Lastenhuoneessa taas oli oksennusta. Mutta eipä tuolle tohdi olla vihainen, kun ikääkin on jo 14 vuotta. Nämä kakat eivät tosin johdu mistään vanhuuden pidätysvaivoista, vaan lienevät enemmänkin herkkupalojen syytä. Ville on aika kova poika kyttäämään herkkupaloja ja nappaa niitä myös salaa, kun silmä välttää.
Kun koiran kakoista oli päästy (jopa hajusta päästiin puolen tunnin läpivetotuuletuksen jälkeen) niin kuopuksemme taapersi luokse. Velliä tursusi vaipasta, sukkahousuista ja bodysta. -Iso pissa, sanoi neiti itse vienosti. Ei, kyllä se oli erittäin iso kakka! Ei kun tyttö kokovartalosuihkuun. Ja sitten pyykinpesukone käyntiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti