Synttärit, osa 1

Sofia täyttää tänään neljä vuotta. Eilen päiviä juhlistettiin mummolassa, jonne kutsuttiin kerhokaveri Monica mummoineen sekä kerhon täti. Kouvolan seurakunnassa on tapana, että työntekijä käy onnittelemassa nelivuotiasta, mutta meidän kotiseurakunnassa sellaista tapaa ei ole. No, suostui tuo kerhotäti mielellään tulemaan synttäreille, vaikka ei Sofia Kouvolan seurakuntaan kuulukaan. 

Kakku tilattiin leipomosta. Isommille synttäreille ensi viikonloppuna voisi ajatella vaikka sellaista kuvaa kakun päälle. Sofia haluaisi Postimies Paten, Babarin, Muumeja, Pipsa Possun tai Pingun kuvan kakkuun. Mieluiten ne kaikki! 

Päivänsankarin saamia kortteja.

Suolaista ja makeaa olla pittää!

Kevätvaatetta

Kevään ensimmäinen vaatepaketti on saapunut. Hennesiltä tilattiin. Vaikka näitä samoja vaatteita on paikallisella Hennesillä, niin kuiteskin on kivempi tilata kerralla enempi. Eikä tässä edes ole kaikki. Loppuosa toimitetaan maaliskuussa. Itselleni en tilannut mitään, taaskaan. 

Pienemmälle khakinvihreää ja vaaleanpunaista.

Housut kumpaisellekin. Nämä värit on äidin suosikkeja, ja ovat toistaiseksi kelvanneet tytöillekin.

Isommalle pinkkiä, pienemmälle vihreää. Samanlaiset takit.

Sukkia tytöille. Hattuja oli kaksi, mutta toinen hattu (punainen, jossa valkoisia palloja) oli niin suosittu, että oli kuvanottohetkellä isomman päässä. 

Mummojen esikot

Ostettiin  mummoloihin ystävänpäiväksi esikoita. Kun mies sitten sairastui, ei päästykään viemään kukkia.

Esikkoepisodin seuraava käänne oli se, että yksi mummoista oli jo tulossa meillä käymään ja meinattiin, että nyt saadaan antaa kukat mukaan.  Mutta ei mummo tullutkaan, niin pidettiin sitten kukat itse.

Keittiön ikkunalaudalla on niille kiva paikka.

Siinä ovat nyt tulppaanien seurana.

Yllätystulppaanit

Sain tänään ihan yllätyksenä ystävänpäivätulppaaneja omalta armaalta. 

Niille löytyi heti paikka keittiön ikkunalta.

Aurinko paistoi vielä neljän hujakoilla.

Toipilas

Yksivuotias sairastaa. Niin huonossa kunnossa ei ole, että pysyisi punkassa, mutta aika puolitehoisena on tytön päivä mennyt. Hiljakseen leikkii ja istuu äidin sylissä. Melkein on ollut enemmän sylissä istumista.

Veto pois...

Mitähän sitä tekis?

Jos tätä kummitädin virkkaamaa nuken peittoa ravistaisin...

Sitten pitää laittaa pupu päiväunille. Sitten vois itsekin ottaa päiväunet, jo toiset tänään...

Hyvää Ystävänpäivää !

Mietittiin miehen kanssa yhtenä päivänä, mikä oli se päivä, kun sain tämän muumimukin häneltä lahjaksi. Sitten muistettiin, että eipä mikään erityinen juhlapäivä ollut, sain sen ihan yllätyslahjaksi, kun mies kävi yksin Citymarketissa. Kesti monta kuukautta, että raaskin juoda tästä. Se oli vaan koristeena. Nyt olen kyllä siitä jo parit kahvit hörppässy.
Jossain näin vilaukselta kuvan, että olisi tulossa taas uusi vaaleanpunainen muumimuki tänä keväänä. Se on kyllä aivan satapakko ostaa! Toivottavasti huhu pitää paikkansa.

Äitienpäiväkortteja viime keväältä. En ole tehnyt tänä vuonna ystävänpäivän kortteja erikseen, niin laitan kuvan näistä. Itse asiassa kävi niin, että en ole edes postittanut ystävänpäivän kortteja. Vain mummoille on ostettu, mutta mies on ollut tänään kipeä, niin ei saatu vietyä. Huomenna taas ei ehdi. Ostettiin mummoille pienet kukkasetkin, mutta pidetään nyt sitten itse. Laitetaan ystävänpäivänkortit varmaan postissa, mutta eiväthän ne enää oikeaksi päiväksi ehdi.

Meillä vietettiin ystävänpäivää varaslähdöllä. Siemaistiin samppanjaa jo lauantaina lasten mentyä nukkumaan. Tuumittiin, että maanantai + samppanja = ei houkuttele! Sitten poksautettiin pullo auki jo lauantaina.
Mietin pitkään, että ostanko tätä, kun on vielä punaista, mistä en erityisemmin perusta, mutta ostin sitten kuitenkin. Tää Chill Box on aivan ihana... Se jää käyttön myöhempiä aikoja varten. Siinä pysyy juomingit viileenä kaksi tuntia. Mies jo kokeili, että kyllä siihen mahtuu kaksi kaljatölkkiä päällekkäin;-)  Mutta epäilen vain, että ei tuo kehtaa poikien illassa pitää kaljojaan vaaleanpunaisessa viileäboksissa;-)
Tämä samppanja oli yllättävän tujua. Pullo on ihan kivan kokoinen. Saatiin melkein kolme lasillista per naama. Olin aika hilpeällä tuulella loppuillasta, menin hihitellen nukkumaan.  Olen aina ollut vähäjuominkinen, niin mulle ihan muutama lasillinen riittää muutenkin, enkä tykkää vahvoista. Olisiko tämä ollut 12% muistaakseni. 

Perinteinen keväturakka lähestyy

Havahduin viikolla siihen, että pitäisi aloittaa perinteinen keväturakka, pieneksi jääneiden lastenvaatteiden poislaitto. Mulla tää pieneksi jääneiden lastenvaatteiden siivous jää aina tehtäväksi pari kertaa vuodessa... Mikä siinä on, että en osaa laittaa niitä pois sitä mukaa, kun jäävät pieniksi. Jotenkin tuntuu selkeämmältä sitten laittaa pois kerralla pari muovikassillista.  Mistähän ottaisi ajan moiseen urakkaan...

Nimittäin tilaa pitää saada, kun on tulossa uutta. Tehtiin tilaus Hennesiltä. Tytöille pihatakit kevääksi, housuja, legginsejä ja paitoja. Olisiko ollut hattujakin, en enää muista. Tehtiin tilaus viime keskiviikkona illalla, ja jo seuraavana aamua kolmivuotias kysyi, että joko paketti on tullut :-)

Nämä pitäis varmaan laittaa kokonaan pois... Vauvojen vilttejä! Mutta kun en ole raaskinut. Pikkuvauvoilla näille oli käyttöä, kun piti laittaa riepua alle milloin mihinkin pehmikkeeksi ja suojaksi. Enää ei ole pikkuvauvaa, eikä ole lisää tulossa, niin mitäs näillä tekisi... Varmaan jotain keksitään, mutta en taida raaskia kaikkia pois antaa kuitenkaan. Niin suloisia ja nättejä ovat. 

Lastenhuoneessa iltapäivällä

Siivousta ja tuuletusta

Tämä ei sitten ole mikä tahansa yrttipahanen, vaan brändätty yrtti, nimittäin Jamie Oliver`s Oregano - tai jotain sinnepäin. Citymarketin löytöjä. Kiikutan usein keitiöön koristeeksi hedelmäosastolta euron maustekasveja, mutta tämä kyllä oli halvin ikinä, 89 senttiä. Tämä oregano on aika iso - tuo tuossa alla on lasagnevuoka. Jamien trendiyrtti tuo kivasti keittiöön väriä ja sopii myös sapuskan sekaan. Katsoin netistä, että Jamiella on muitakin yrttejä, ja saattaapa hyvinkin olla, että ostan niitä, ainakin jos ne muutkin maksavat vain 89 senttiä.

Tähän kyllä on tulossa kuvateksti, joka ei sitten mitenkään liity aiheeseen. Tänään meillä oli kotona siivottavana kahdet hynttähyyrät. Ensimmäisten tuoksu valtasi nenän, kun tultiin kotiin. Shelttimme Ville oli miinoittanut olohuoneen maton. Oli vielä varuiksi tallonut tekeleensä kiinni mattoon.
Jossain väitetään shelttien olevan neljänneksi tai viidenneksi fiksuin koirarotu. Miksi ne sitten eivät osaa kakkia maton viereen!!! Matto on nyt ulkona lumessa, kakkapuoli alaspäin... Koira oli kyllä nolona, eikä ihme, niitä kakkoja oli lisää meidän makuuhuoneessa. Lastenhuoneessa taas oli oksennusta. Mutta eipä tuolle tohdi olla vihainen, kun ikääkin on jo 14 vuotta. Nämä kakat eivät tosin johdu mistään vanhuuden pidätysvaivoista, vaan lienevät enemmänkin herkkupalojen syytä. Ville on aika kova poika kyttäämään herkkupaloja ja nappaa niitä myös salaa, kun silmä välttää.
Kun koiran kakoista oli päästy (jopa hajusta päästiin puolen tunnin läpivetotuuletuksen jälkeen) niin kuopuksemme taapersi luokse. Velliä tursusi vaipasta, sukkahousuista ja bodysta. -Iso pissa, sanoi neiti itse vienosti. Ei, kyllä se oli erittäin iso kakka! Ei kun tyttö kokovartalosuihkuun. Ja sitten pyykinpesukone käyntiin.

Joten tulee tämä lehden luku tänään illalla enemmän kuin tarpeeseen. Koiran ja taaperon kakkojen siivoamisen ja suihkuttamisen jälkeen sitä mielellään katselee ruotsalaisten kauniita sisustusideoita!

Tulis jo valoa!

Kyllä jurppii tämä pimeys! Viimeisen kahden viikon aikana on ollut pari puoliaurinkoista päivää. Muuten on ollut pimeää. Ja tämä heijastuu blogikuvauksiin, ainakin meidän huushollissa.

Periaatteenani, jota yritän lähes aina noudattaa, on ottaa kuvia ilman salamaa, koska niissä salamakuvissa ei ole sellaista tunnelmaa.  Harmi vain, että edes keskipäivällä ei ole ollut viime viikkoina tarpeeksi valoisaa kuvaamiseen. Kun kuvaa jotain juttua, on kuvattava aina samassa paikassa, makuuhuoneessa ison ikkunan edessä senkin päällä tai olohuoneessa ikkunalaudalla. Ei puhettakaan, että ottaisi kuvia tavaroista niiden normaalissa ympäristössä. 

Siis tässäkin näitä alekorilöytöjä, meidän makkaristudiossa kuvattuna. Tulis nyt valoisaa, niin voisi kuvata näitä siellä, missä ne normaalisti on...  Tuntuu, että blogi jurraa paikoillaan, kun on niiiin pimeetä! Koskahan tuo aurinko näyttäytyisi?

Sunnuntain kirpparisaalis

Käpäilin tätä kirpputorilla jo edellisen kerran, kun käytiin. Nyt se sitten oli pakko napata mukaan. Valkoinen pieni kasvihuone. Keittiön ikkunalle ajattelin tämän laittaa.

Nyt pitäisi vaan enää keksiä, mitä tähän laittaa.

On tuota korkeuttakin ihan kivasti. Sitten tämä vasta pääsee elementtiinsä, kun saa tuonne sisälle jotain vihreää. Nyt ei ollut kotona mitään sopivaa. Kyllähän tuonne joku kukkakin menisi, jos ei mitään käy kasvattelemaan. Pitänee miettiä.

Rasialle uutta ilmettä

Tämä afrikkahenkinen loota on Ikean peruja. Jokunen vuosi sitten sieltä tuotu. Tänään sain sitten ajatuksen, että tälle voisi kehitellä uuden päällisen.

Kun tilasin jokunen viikko sitten paketin Pikku Iidan Puodista, niin paketissa oli tavarat kääritty tällaiseen viehättävään pallopaperiin. Ja nyt se paperi pääsi uusiokäyttöön. Tuo pitsi puolestaan on samaisesta putiikista tilattu.

Uusi, keväinen tyyli on valmis!

Laukkuvuosi vauhdissa

En ole tainnut erityisemmin mainostaa, että olen laukkuhullu. Minulle kynnys uuden laukun ostoon on erittäin matala! Tämä löytyi KappAhlista tammikuussa. Maksoi reilut parikymppiä. 

Kapp Ahlista on tämäkin laukku.  Tämä on aika pieni, joten on jäänyt vähemmälle pidolle. Sinne ei mahdu oikein mitään, eikä se pysy ryhdissä. Nätti tämä on, mutta ei käytännöllinen.

Tässä on uusin laukkulöytö vuosimallia 2011.  Kolmikon suurin, mutta myös edullisin, maksoi vitosen ja on aivan tuore kirpputorilöytö tältä päivältä.
Kolme laukkua tammi-helmikuussa on ihan hyvä tahti ;-)  En usko, että pääsen helmi-maaliskuussa ihan yhtä kovaan laukkuvauhtiin. Nämä löytyivät vähän puolivahingossa...
Jos sitten keväämmällä katsoisi lisää laukkuja vaikka Lahdesta ja Porvoosta. Taidan nyt jättää laukkujen metsästyksen vähäksi aikaa, kyllä näillä pakkasten yli pärjää.