Kahvila ja sisustuspuoti Kaarnasydän

Valkealassa vanhan motellin päärakennuksessa aivan valtatie 15:n varrella on avattu uusi sisustuspuoti ja kahvila Kaarnasydän. Tai tarkemmin ottaen sisustuspuoti on ollut avoinna jo jonkun aikaa, mutta kahvila avattiin vasta laajennuksen jälkeen tällä viikolla. Käytiin tuolla eilen. Tässä kuvassa on BBQ-rypsiporsas-hodari.

Ja tässä kanasalaatti. Tietysti siellä on myös makeita kahvilan herkkuja, tuoretta popcornia, jäätelöbaari ja miehisempään makuun myös nakkimakkaroita erilaisilla lisukkeilla. Kun ens kerran tuonne mennään päiväajelulle, niin mies varmaan kokeilee tuota "makkarabaaria".

Tässä meidän nuokkuvia, kotiinlähtöä odottavia tyttöjä sisustusputiikin puolella.

Kaarnasydämessä on sisustusjuttuja huonekaluista piensisustukseen. Kouvolan raviradalta tänne ajaa Mikkelin tietä ehkä viitisen minuuttia, ei ainakaan kauempaa. 

Uusi hylly

Tässä meidän keittiön uusi pieni hylly. Ihan K-rauta-kamaa.
Tää seinä on ollut muutaman vuoden tyhjillään ja viime perjantaina asia kävi häiritsemään erittäin kovasti. Olen huomannut, että uuden sohvan jälkeen yksi jos toinenkin asia häiritsee kodin sisustuksessa entistä enemmän. Vähän sama kuin jos ostaisi uuden puseron;  sitten niistä vanhoista pari muuttuu samalla sekunnilla sellaisiksi, että niitä ei kerrassaan voi enää pitää.
Tämä on pieni mäntylaudan pätkä, jonka maalasin valkoiseksi. Kannattimet on tuollaista maalaisromanttista tyyliä, eli ihan passelia vuonna 1910 rakennettuun talovanhukseen.
P.S. Tämän kuvan otettuani iski ihan hillitön uuden kameran kaipuu. Kaipuuksi se taitaa jäädäkin, nääs katselemani Canonin pelkkä runko maksaa 1095 euroa. Putket vielä päälle, niin konkurssi uhkaa.
Taidan jatkossakin räpsiä blogiin kuvia ihan kännykameralla tai meidän vanhalla pokkarilla. Töissä kuvaan Nikonin järkkärillä, silloin kun kuvia tarvitsee ottaa.

Halloween-synttäreillä

Käytiin eilen yhdistetyillä 12- ja 11-vuotissynttäreillä, joilla teemana oli Halloween. Tässä haamukakku!

Noidan taikalientä. 

Lepakkoaiheinen voileipäkakku. Tätä otin jokusen palan. Oli kyllä niin hyvää!

Jotta noitaliemen saa kurkusta alas, tarvii mustia pillejä.

Hämis verkossa. Tämä verkko ihastutti tytöt niin ikihyviksi, että piti kotimatkalla hakea sitä samanlainen paketti BR Toysista. Verkon asettelu voi tosin olla hieman haastavaa, kuulin kutsujen emännältä. Kohta sen näkee, kun joku päivä laitetaan. Vielä on hämähäkinverkko könttinä pussissa. 

Häh häh häää!

Tiimarin loppurysäys

Olin juuri hakemassa kuusivuotiasta autolla eskarista ruokatunnilla, kun työkaveri soitti, että tule äkkiä Prisman Tiimariin, täällä myydään liike tyhjäksi. Sanoin, että miten minä nyt sinne ehdin, kun pitää hakea lapsi. Sitten kun kuulin, että asiakkaille myydään tavaraa viidellä eurolla per kassi, kiinnostuin. Lähdettiin sitten kuusivuotiaan kanssa Tiimariin tekemään viimeisiä löytöjä.

Parhaat oli tietysti viety jo päältä, koska Prisman Tiimari tosiaan myi aivan kaiken siellä olevan tavaran. Ovella sai ottaa muovikassin ja sen sai sulloa täyteen. Kun menin sinne, liike oli ollut avoinna jo melkein kolme tuntia, mutta olihan tuolla sentään vielä jotain, vaikka 95% tavarasta oli jo myyty ja hyllyt kumisivat tyhjyyttään.

Ehdottoman hyödyllisiä juhlatyyppejä. Neljävuotias on näistä innoissaan.

Aivan varmasti olisit itsekin valinnut tällaisia tuotteita, jos saa viidellä eurolla koko kassillisen, usko pois. Esimerkiksi Spiderman-kertakäyttömukit on kahden tytön taloudessa tosi tarpeellisia...

 Kyllä siellä kassalla vaan tuli haikea olo. Rahastamassa oli myyjä, joka on ollut tällä paikkakunnalla Tiimareissa (täällä on useita) myyjänä varmaan 20 vuotta. Vielähän tänne pari Tiimaria jää, mutta saa nähdä, mikä on ketjun tulevaisuus. 

Moni kolumnisti on ollut sitä mieltä, että aika ajoi Tiimarin krääsän ohi. Minä kuitenkin olen sitä mieltä, että Tiimari meni nurin, koska se ei ole enää vuosiin myynyt mitään krääsää, siis sellaista kuin ennen vanhaan, jos muistatte.  Muutamia vuosia sitten ketju uudisti tuotevalikoimansa aika radikaalisti. Sinne tuli myyntiin mielestäni todella paljon juhlatuotteita sekä askartelutuotteita, eikä sille perinteiselle Tiimari-krääsälle enää ollut tilaa. Enää Tiimariin ei menty tekemään löytöjä, vaan sinne oli oikeasti oltava asiaa; synttäreiden tai muiden juhlien järjestämistä tai joku askarteluprojekti. No, aika näyttää vieläkö Tiimari tuosta nousee. Ehkä sillä vanhalla konseptilla voisi vielä noustakin. Neljä kolmen hinnalla, ja sitä rataa. Jäämme odottelemaan. Ja jos ei nouse, ainahan meillä, ainakin täällä Kaakossa, on Tiger - ruotsalaisten Tiimari...

Kaveri kylässä

Uusi nurkka

Olohuoneen toiset Isoisän puutarha -verhot saivat äkkilähdön, kun huomasin, että ne eivät kerrassaan sovi olkkarin suurempaan ikkunaan. Niinpä vaihdoin kaksien verhojen paikkaa. Olohuoneen suuremmassa ikkunassa on nyt nämä G.P. & J. Bakerin Hydrangea Bird -verhot, jotka meillä aiemmin olivat makuuhuoneessa. Tykkään niistä tosi paljon, enkä itsekään osaa sanoa miksi kesti neljä vuotta, että keksin siirtää ne olohuoneeseen. Mun lemppariverhot ikinä!

Samalla saivat kyytiä noilla pikkuhyllyillä komeilleet Partyliten pienet tuikkukipot. Kyllähän niitä vielä käytetään, mutta ehkä niitten paikka ei ole olkkarissa esillä. Muualta huushollista löytyi samalla paikalle parit taulut koristeeksi. 

Tuo kori kätkee kaukosäätimet. Lamppu taas on muinainen synttärilahja äidiltä minulle. 

Kauniit kehykset, vielä kauniimpi postikortti. Tämä taulu on pummittu lastenhuoneesta. 

Ja sitten tuo senkki. Nyt niitä on olohuoneessa kaksi. Tämän raahasin omasta huoneestani. Sinne puolestaan päätyy tässä aiemmin ollut 30-luvun ihana pieni funkislipasto.
Tämmöisiä pieniä uudistuksia tällä kertaa! Ei siis mitään ostettua, vaan pelkästään tavaroiden vaihtoa paikasta toiseen. Tuleepa ainakin halvemmaksi kuin uusien ostelu :)

Uusi sohva

Tässä tämä meittin uusi kulmasohva nyt sitten on. Nopea oli toimitus. Viikko sitten lauantaina käytiin Ikeassa tilaamassa, ja sohva tuotiin kuistille jo puolessa välin viikkoa. Torstaina saatiin hakea postista eli Valintatalosta tuo pöydän alta pilkottava matto ja perjantaina haettiin samaisesta paikasta vielä nuo verhot. 

Jep, Teresa Moorhousen Isoisän puutarha -verhothan ne siinä. Miulla välähti vasta nettitilauksen tehtyäni, että ei kai nämä vaan ole yhdet Marimekon "niistä" verhoista. Eipä.
Mutta en viitsi enää niitä takaisinkaan laittaa, ja oikeasti kyllä tykkään niistä ihan älyttömän paljon. Meillä kun on niin pienet ikkunat olkkarissa (kuvassa näkyvän lisäks vielä toinen samanlainen), niin yhteen ikkunaan menee yksi verho, olenpa vain leikannut sen kahtia ja ommellut reunat. 

Tässä kohtaa oli aiemminkin lukulamppu. Tämäkin on Ikean löytöjä, tuollai kivasti vanhanaikainen. Äidilläni on samanlainen jalkalamppu, tai siis samantyylinen tuo varjostin, ja se lamppu on jo vuosikymmeniä vanha. Eli vaikka lamppu onkin uusi, tyyli on vanhaa ja se on hyvä se.

Sohvapöytä on sama vanha. Pöytäliinakin on sama vanha. Uusi pitäisi jostain löytää. Mulla  on pyörinyt päässä jo pari päivää sellainen ajatus, että maalaan tuon sohvapöydän hopeiseksi tai sellaiseksi metallinhohtoisen hopeiseksi. En ees viitsi kysyä, mitä mieltä mies on asiasta! Se ei noista verhoistakaan kauheesti perusta, kun kuulemma yksiväristä pitäisi olla.

Tässä meidän olohuone ennen, tai siis sen jälkeen ennen, kun oli otettu iso matto pois. Tässä  tää olkkari on viimeistä iltaa ennen uutta sohvaa.