Terveisiä Muumimaailmasta

Ajaa hurautettiin torstaina Turkuun. Kun herättiin perjantaiaamuna, oltiin koko porukka ihan virkeitä ja päästiin heti aamutuimaan Muumimaailmaan. Portit avattiin kymmeneltä ja meiksit tietysti siellä portin takana odottamassa. Ensimmäisenä meitä tervehti Muumipeikko. Tytöt juoksivat kilpaa Muumipeikon luo.

Muumimaailmaan tulee päivän mittaan väkeä kuin pipoa, mutta aamupäivällä siellä on hiljaisempaa. Ehtivät lapsetkin tervehtiä hahmoja kädestä pitäen.

Mentiin niin aikaisin, että Muumipappakin oli vielä aamuongella. Taisi saalis jäädä laihanlaiseksi...

Muumimamma tervehti pieniä vieraita kuistilla.

Tästä ei kaksi- ja nelivuotiaiden siskosten elämä parane. Aamuinen hetki Muumitalon kuistilla Muumimamman ja Pikku Myyn kanssa. Arvelen, että kuulemme tästä tapauksesta seuraavan vuoden aikana ainakin tuhat kertaa.

Muumitalo on korkea ja yläkerrasta on hyvät näkymät.  

Muumiraportti osa 2

Kaksivuotias oli muumihahmoista aivan haltioissaan.

Hali! Kuinkahan mones Muumimaailmassa?

Muumihahmoilla on aina jotain tekemistä.

Kaksivuotias kertoi kaikille, että tässä on etana!

Nuuskamuikkinen tuli polulla vastaan. Kaikkia hahmoja ei nähty. Tytöt harmittelivat ja miettivät, että missä mahtoi olla Nipsu? Haisuli tuli kyllä vastaan, ja oli ainoa hahmo, jonka kanssa tytöt eivät halunneet kuvaan. Eivät edes pysähtyneet katsomaan Haisulia.  Liukumäki kiinnosti enemmän.

Päivän aikana tuli käveltyä aika lailla. Jätimme auton Muumiparkkiin, mutta emme tulleet sieltä keskustaan Muumibussilla, vaan kävellen. Matkaa oli pari kilometriä suuntaansa, plus matka satamasta Muumimaailmaan. Kun vielä lasketaan mukaan tallailut Muumimaailmassa, tuli tuon päivän aikana käveltyä varmaan reilut 10 kilometriä. 

Päivän väri

VAALEANPUNAINEN!

On niin hentoiset sävyt...

Tässä vähän pirtsakampaa väriä. Kuvauskohteena yhä meidän makkari. Onhan tässä vähän totuttelemista, kun meiksillä on ollut yöpöydällä yleensä vähän hillitympää liinaa, pitsiä ja semmoista,  mutta menköön näin kesän kunniaksi :-)

Yöpöydän uusi lampunvarjostin

Makuuhuoneen yöpöydällä on uusi lampunvarjostin. Ei varmaan tarvi kertoa, kumman yöpöytä tämä on;-) 

Varjostin tarttui matkaan ruokaostosreissulla Prismassa. Mies tämän huomasi ja ehdotti, että käypäs katsomassa.

Tykkään niin noista lampunvarjostimen väreistä. Kuva olisi ehkä pitänyt ottaa pari päivää aikaisemmin, koska nuo nuukahtanet ruusut olivat kuvan nappaamishetkellä jo parhaat päivänsä nähneet.

Astiakaapin uusi verho

Tämä Laura Ashleyn kukkakangas kätkee taakseen meidän keittiön astiakaapin. Jouduttiin verhoamaan astiakaappi kankaalla sen takia, että astiakaapin ovi irtosi. Juu, kaksihan niitä ovia on, mutta uskokaa pois, että on aika kamalan näköistä, kun toisella puolella on ovi ja toisella ei. Ovea yritettiin kiinnittää uudelleen.
Oven kiinnitys ei onnistunut, joten otettiin sitten se toinenkin ovi pois. Mies ryhtyi kyllä heti suunnittelemaan uusia astiakaapin ovia, jotka aikoo itse rakentaa ja maalata. Siiheks tuo verho saa toimittaa astiakaapin oven virkaa.
Oikeastaan se on aika hauska! Onhan tämä talo muutenkin jo 101-vuotias pohjimmiltaan, joten ei kai tuo haittaa vaikka keittiössä ihan 2010-lukua eletäkään... Minä ainakin tykkään kaikesta vanhasta.
Mies ei ole yhtä innokas englantilaisten kukkakankaiden ystävä, ja hän arveleekin, että Laura Ashleyn kankaan katseleminen päivästä toiseen inspiroi häntä suunnittelemaan uudet ovet ja varsinkin uudet kiinnitykset niihin oviin alta aikayksikön. Siihen saakka katselemme keittiössääme ihanaa maalaisromanttista englantilaista kangasta :)

Heräteostos

Esikoinen kävi iltapäivällä isänsä kanssa Citymarketissa. Kun ajoivat takaisin pihaan, ihmettelin mikä kumma kolme metriä pitkä kapoinen paketti sieltä tulee mukana. Paljastui liukumäeksi. Joka oli tietenkin osissa. Ei kun kasaamaan.

Tytöt ovat haaveilleet omasta liukumäestä jo pitkään. On katseltu niitä ihan sillä silmällä, mutta hankinta on aina tösähtänyt hintaan. Jotenkin sitä tuntuu, että on parempaakin käyttöä 150 eurolle, kuin liukumäen osto. Mutta tämäpä liukumäki olikin ollut alennuksessa. Maksoi tasan 50 euroa. Normaalihinta oli ollut 159 euroa. 

On tuo vähän hurjan värinen, ja vieläpä ainakin toistaiseksi pihan paraatipaikalla, mutta jospa tuolle löytyisi joku vähän huomaamattomampi paikka vaikka keinujen luota. Nyt se on hiekkalaatikon vieressä. Olisi tietysti kiva jos pihaan voisi koota leikkipisteen, mutta nyt keinut ovat pihan perällä ja hiekkalaatikko ja keinu talon nurkalla.

Olisiko tässä jotain 2,5 metriä pitkä liuku? Aika hyvät vauhdit tuosta saa.

Tätä on odotettu!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kaksivuotiaskin laskee liukumäestä kuin vanha tekijä. 

Hääpäivän juhlintaa

Meillä oli viime sunnuntaina hääpäivä. Sain ihanan kukkakimpun.

Käytiin syömässä espanjalaisessa ravintolassa. Alkuruoaksi tilattiin tapas-lautanen. 

Pääruoaksi tilasin härän sisäfilepihvin kasvispedillä persiljavoikastikkeessa. Miehellä oli vastaava, mutta kasvisten tilalla oli perunoita. Jälkiruokana oli omenapaistos vaniljajäätelöllä, ja se oli paaaljon paremman makuista, miltä kuulostaa! Se näemmä syötiin niin nopsaan, ettei ehditty kuvaa ottaa ollenkaan.
Aika harvoin sitä tulee lähdettyä kahdestaan illalla ulos syömään, mutta kyllä tuo kannattaa. On siinä ihan oma hohtonsa aterioida kahdestaan armaansa kanssa kaikessa rauhassa ilman lapsia:)

Sukkia syksyksi

Kesäkuun alkupuolella käytiin päiväseltään Kotkassa. Siellä on kaksikin lankakauppaa, ja siitä torin laidalta olevasta ostin vaaleanpunaisia ja marjapuuronvärisiä lankoja. Nyt on sitten langoista tehty, mitä ajattelinkin, eli sukat kumpaisellekin tytölle. Mulla oli ajatuksena kuvata nämä sukat jo eilen, mutta mallit eivät olleet yhteistyökykyisiä;-) Tänään sitten sattui sopiva hetki molemille istahtaa toviksi kuistin keinuun kuvattavaksi uusine sukkineen.

Kaksivuotias on ihan tyytyväinen omiin sukkiinsa, eikä tunnu vielä perustavan  esim sukkien väreistä.

Nelivuotias taas ilmoitti heti alkuunsa, että haluaisi sukkiinsa raitoja. Joten raitoja tehtiin. Saa nähdä, jos vaikka kutoisi tytöille vielä toisetkin sukat tänä syksynä. Mies on tosin myös pyytänyt uusia sukkia. Ennen uusia sukkia on työn alla kaulahuivi itselle, mutta väri on siinä huivissa paljon syksyisempi. Ne langat on ostettu siitä toisesta kotkalaisesta lankakaupasta. Jotenkin sitä muka toisissa kaupungeissa on aina parempia lankakauppoja!

Vilpoisiin iltoihin

Nelivuotias huomasi viime viikolla uuden lankakerän ja kysyi mitä siitä on tulossa. Ennen kuin ehdin vastata, että sukat äidille, tyttö ehdotti, että voisiko tehdä nukelle kaulaliinan. Kun se valmistui, pyysi vielä nukelle pipoa. Enkä hennonnut kieltäytyä. Nuken vaatteet ovat nyt meillä kuuminta hottia. 

Novitan langasta kudottu. Olisiko tämä ollut Kukkaketo? En ole varma nimestä.

Tässä satsi valmiina.

Nukkeparka vain näyttää kovin alastomalta, kun ei ole muuta päällepantavaa kuin pipo ja kaulahuivi. Tyttö kysyikin jo alustavasti, voisinko kutoa nukelle lisää vaatteita. Sormikkaat oli toivelistalla ykkösenä.
Pipo ja kaulahuivi ovat aika voimakkaan väriset, joten taidan lopettaa kutomisen tähän. Ehkä tuota nuken vaatettamista voisi jatkaa vaikka ompelemalla. Katsotaan, minkä vaatteen tämä vauveli seuraavaksi saa - ei kuitenkaan sormikkaita!

Kirppistunnelmia

Käytiin eilen tyhjentämässä kirppispöytä. Meillä oli parin viikon ajan pöytä Kuusaan Kirppiksellä. Sen sijainti vaikuttaa ensi alkuun todella huonolta. Se on Kuusankosken keskustasta reilun kilometrin verran syrjemmässä. Jostain kumman syystä porukka osaa sinne. Kirppis on hyvin hoidettu ja siisti, ja siellä tavara vaihtuu hyvin ja populaa lappaa ovesta sisään. Pöytiä on useita kymmeniä, olisiko jopa lähemmäs sata.
Meillä oli siellä pöytä jo ainakin viidennen tai kuudennen kerran. Aiemmin on jäänyt paikkamaksun jälkeen voittoa hyvän matkaa yli sata euroa, mutta nyt jäätiin hieman tuon alle. Olisko nämä kesähelteet syynä? Ja ulkokirppisten tarjonta on myös kesäisin runsas, joten ehkä väki ei niin käy sisäkirppiksillä.
Olen joskus miettinyt, että jos tasaisi vuoden kirppistuotot ja kirppismenot, niin voisi olla, että sinne vie enemmän rahaa, mitä sieltä saa... Nuo kuvassa olevat ovat omia löytöjäni samaiselta kirppikseltä. Lihotin muiden myyjien tiliä kuudella eurolla... Nuo pienet ruukut maksoivat yhteensä vain euron ja tuo lehtikin oli vain euron. Olen taas jälleen kerran oikein tyytyväinen kirppislöytöihini!

Ihanat aamut

Ai että oli sitten mukava sunnuntaiaamu. Syötiin aamupalaa vasta yhdeksän maissa, kun esikoinen heräili. Aamupalan jälkeen menin kuistille keinuun istumaan ja kutomaan nukelle kaulaliinaa. Kun se valmistui, alkoi pipon kutominen - nukelle sekin. Pikkuiset viihtyivät milloin kuistilla, milloin sisällä. Näin vierähti lähes puolillepäivin.

Kuistille neitosia houkuttelee paitsi kahluualtaaseen räätälöity pallomeri, muös kukkien kastelu, josta on tullut tyttöjen uusi suosikkiharrastus. Kukkien kastelu kastelukannulla on totaalisen out, niitä pitää kastella suihkepullolla. Samalla voi suihkuttaa esimerkiksi olohuoneen ikkunaa tai isin kaiuttimet... 

Pienempi haluaa tietysti myös suihkuttaa kukkasia. Eivät pääse meidän kuistikukat janoon kuolemaan, ei.  Vaikka muuten ovatkin vähän kupsahdelleet. Olen jo joutunut heittämään ensimmäisiä pois ja ostamaan uusia tilalle.
Huomatkaa neitosten yöpaidat. Ne on saatava päälle, vaikka olisi millainen helle, vaikka kuinka yrittäisin kertoa, että eikös olisi kivempi nukkua yöllä ilman yöpaitaa? No ei. Yöpaita se olla pitää ja vieläpä pitkähihainen.  Pienempi otti sunnuntaina niin rennosti, että vaihtoi yöpaidan päiväasuun vasta herättyään päiväunilta. 

Tässä näitä uusia kukkasia. Sinivalkoisella linjalla jatketaan. Kori on kirppikseltä.

Tätä meinasin keittiöön, mutta nyt se majailee koristeena kuistilla.

Porrasprojekti

Mies rakensi viime kesänä puutarhaan liuskekivistä portaat. Melko pian huomattiin, että olisi kannattanut ajatella rikkaruohoja. Niitä kasvaa sellaista vauhtia,  että saisi olla kitkemässä monta kertaa viikossa. Päätettiin sitten ottaa ne aloilleen jo aika hyvin asettuneet kivet pois, tasoitella vähän paikkoja ja lisätä portaiden alla kangasta. 

Tässä on vähän paikkoja tasoiteltu. Kuvan ottamisen jälkeen tasoiteltiin vielä vähän lisää ja sitten lisättiin kangasta.

Tää ei onneksi ole kallista, ja paketissa on aika monta metriä.

Ta Daa! Aamun puutarhakierroksella odotti tällainen näky. Maisemointikangasta on totta tosiaan laitettu jokunen metri. Toivottavasti rikkaruohot pysyvät pois. Tiedä sitten, kuinka monta vuotta on tällaisen maisemointikankaan vaikutus, kun ei olla aiemmin laitettu (eipä sillä, etteikö olisi ollut aihetta).

Haettiin Hong Kongista kahdeksan säkkiä multaa, joista upposi portaikkoon kaksi säkkiä ja tuohon portaikon viereen toiset kaksi säkkiä. Tuo kivikko on myös pohjustettu sillä samaisella maisemointikankaalla, koska sielläkin oli aika paha rikkaruoho-ongelma.
Kohta pääsen lempipuuhaani, nimittäin kivikkokasvien ostoon. Niitä voisi harkita hillitysti myös näiden portaiden reunoihin, joista ne sitten nätisti laskeutuvat. Ainakin lukemissani puutarhakirjoissa laskeutuvat oikein nätisti, saa sitten nähdä, kuinka käy meidän puutarhassamme.
Odotamme innolla myös ensimmäistä sadetta, jotta näemme, kuinka suuri osa tästä mullasta valuu portaikkoa pitkin alas. Varmaan käy niin, että menee vuosi pari, ennen kuin nämä portaat alkavat olla siistimmän näköiset.
Monivuotisten kasvien kanssa se kolmas kesä on vasta se kesä, jolloin kasvit alkavat näyttää siltä, kuin olisivat olleet siinä kohdassa aina. Ja tähän kohtaan on ne kasvit vielä ostamatta.
Joten päivitys portaiden tilanteen etenemisestä odotettavissa siis ehkä kesällä 2013 ;-)

Parhaimmillaan pihalla

Suosikkikukkapenkkini meidän pihalla on tämä tässä näin.

En tiedä, minkä nimisiä nämä perennat ovat. Niitä nousee pihalle heinäkuun alkupuolella joka vuosi. Ne ovat aika korkeita ja varret ovat napakoita ja kestäviä. Tunnistaako joku?

Nämä kestävät muuten maljakossa oikein hyvin, mutta näistä tulee sisälle aikamoiset tuoksut... Kukka itsessään ei haise, mutta kukkien vesi alkaa haista tosi pian, eikä auta, vaikka vaihtaisi veden uuteen joka päivä. Ja se haju on paha!
Joten annan näitten ilahduttaa tuossa pihalla, vaikka nämä maljakossa kovin nättejä olisivatkin.