Olkkarin uusi tyyli

 Käytiin tänään Ikeassa tilaamassa sohva. Tai olisihan tuon saanut heti mukaan, mutta kun olimme henkilöautolla, eikä meillä pakua edes ole, niin tilattiin sekä sohva, että sille kuljetus.
Enivei, valintamme on tällainen Ektorpin kulmasohva tummansinisellä Vellinge-päällisellä. Lähdimme sinne hakemaan harmaata kulmasohvaa, mutta livenä se näytti niin kovin vaaleanharmaalta. Miten kuva voikin valehdella.
Oltiin miehen kanssa tästä ihan samaa mieltä eli kiva ja komee sohva, ja sopiva väri koira- ja lapsiperheeseen. Se harmaa oli niin kovin arka. No, sitten kun oli saatu sohva tilattua, tajusin kotimatkalla, että eihän se riitä. Pitää myös hankkia matto ja verhot.

Meillä on olkkarissa kaksi melkoisen pientä, neliön mallista ikkunaa. Tilasin niihin tällaiset verhot, Marimekkoa  Hobby Hallista. Koskapa ne ikkunat eivät ole koolla pilattuja, olen tehnyt ennenkin niin, että ostan yhden verhon yhteen ikkunaan ja nips naps saksilla keskeltä kahtia ja sitten ompelua. Eli tuo verho tuossa riittää yhteen ikkunaan.  Kaksi verhoa riittää kahteen ikkunan. Eikä mua haittaa. Hullu ei huomaa ja viisas ei virka mittään.

Ja sitten matto. Tällä kertaa lähdin ihan väristä liikkeelle. Meillä on olkkarissa ollut perinteisesti ruskeaa ja beigen sävyjä. Tummansinisen sohvan kanssa sellaiset sävyt eivät kovin kivalta näytä. Joten ei kun lisää saman sävyperheen värejä. Mun mielestä tää on nyt ihan toimiva paketti. Olkkari tummentui kertaheitolla, tai tarkalleen ottaen, eihän täällä vielä ole mitään tapahtunut, kun se sohva on vielä Ikeassa ja nää toiset Hobby Hallissa. Mutta eiköhän jo parin viikon sisällä olohuoneessa ole vähän erilainen tunnelma. 

Tupperware Pink Week

Tupperwarella ensi viikko on  Pink Week 40. Tuolloin myynnissä on vaaleanpunaisia juttuja... Esimerkiksi kolmen kulhon setistä menee kaksi euroa rintasyövän tutkimukseen. Myynnissä on myös muita tavallisia vaaleanpunaisia juttuja (ks. alempi kuva).

Ensi viikolla on taas Tupperit tiedossa, niin luulen, että sieltä lähtee tilaus menemään pinkeistä kulhoista.

Lisää kuvateksti

Kaks kuukautta ko malttas nii...

Kahden kuukauden päästä oon jo tullut takaisin kotio, nääs Lontoosta. Olen lähdössä sinne marraskuun loppupuolella yksin, mutta perillä pitäis tavata kaksi mun miehen työkaveria, Anne ja Johanna, sekä samoilta nurkilta kotoisin oleva Satu, joka asuu Kentissä. Tää on aika ex tempore -reissu...

Ollaan oltu miehen kanssa kohta yhdessä kahdeksan vuotta ja saatu aikaiseksi muun muassa kaksi lasta, mutta yhtään ulkomaanreissua yksin en ole tuona aikana tehnyt. Nyt olisi tarkoitus korjata tuo epäkohta. Johan ne lapsetkin on 4- ja 6-vuotiaita.
Tämä kuva on viime reissulta. Samaan hotelliin olen menossa tälläkin kertaa. 

Nää öttiäiset on miun Oyster Card Holderin kannesta. Viime matkan hankintoja.
Innostuin tästä marraskuisesta reissusta monestakin syystä.
A. Olen parantumaton Lontoo-friikki. Tarvinneko selittää enempää. Mulla on ihan krooninen into Lontooseen, ihan aina! Olen käynyt siellä varmaan 10 kertaa 90-luvun alusta lähtien ja asunutkin Hampshiressa vuoden verran. No ok, Hampshire ei ole Lontoossa, mutta tunnin junamatkan päässä, että samalla suunnalla kuitenkin.
B. Yksin matkustavalle  lennot ja hotelli ei tuu järin kalliiksi. Hullua ajatella, mutta menopaluu-lento Lontooseen maksaa vain himpun verran enemmän, mitä rautateitse tehty menopaluu-matka kotikaupungistani Helsinkiin.
Lisäksi, kun on viime reissuillansa kertonut kaikki matkakulut neljällä, niin tää yksin reissaaminen tuntuu lähes puoli-ilmaiselta. Perheenäidin iloja.
C. On kiva tavata reissussa Kentissä asuva ystävä, joka yleensä käy meillä. Tarkemmin ottaen, enhän mie tälläkään kertaa mene käymään siellä Kentissä, vaan kaveri tulee tapaamaan miuta Lontooseen. Päiväseltään sitten pyöritään sitten siellä sun täällä. Tyttöjen juttuja. 

Sylvanian perheet... Arsenalin suunnilla olisi ihan Sylvanian Families -kauppakin, mutta taidanpa jättää väliin ja tyydyn Hamleysin pienempiin valikoimiin. Nämä hiirulaiset sun muut otukset ovat meillä edelleen huippusuosittuja. Pukin pakettiin voisi parit perheet tai tavarat katsoa.

Harrodsin joulumaailmaan olen menossa Annen kanssa, ja ehkä Johannakin innostuu lähtemään mukaan. Meillä on siis kolme naista Kymenlaaksosta lähdössä reissuun yhdessä, mutta erikseen. Mennään eri lennoilla, mutta tullaan samalla lennolla takaisin. Perillä jokaisella on omaa ohjelmaa, mutta jotain yhteistäkin. Kuten esimerkiksi Portobellon markkinat lauantaina. Hotellit on onneks ihan lähellä. Kävelymatkan päässä. Harrodsilla ohjelmassa on joulumaailman lisäksi myös herkkuosasto.

Iltaohjelmassa meillä on pubikäynti. Tai muutamia;)  Eikä sitä voi monta siideriä ottaa, kun pitää herätä aamulla sinne Portobellon markkinoille tekemään hyviä löytöjä ja nauttimaan tunnelmasta. Paan sitten raporttia tulemaan, jahka on reissu heitetty. 

Roosa Nauha -sukkalankaa

 Meillä päin Kouvolassa on Taito Shop, tarkemmin ottaen Taito Kymenlaakso. Käsittääkseni näitä Taito-shoppeja on ympäri maata, ainakin siellä täällä.
Nää putiikit ovat ajankohtaisia sen takia, että niissä on käynnistynyt Roosa Nauha -sukkalankakampanja, jossa jokaisesta ostetusta lankakerästä lahjoitetaan 80 senttiä Syöpäsäätiön Roosa Nauha -rahastoon.
Katsokaa nyt, miten ihania lankoja! Vaikka juuri ehdin ostaa siniharmaata liukuvärjättyä lankaa kuusivuotiaan kaulahuiviin, luulen, että silti on haettava pari kerää näitä roosianauhojakin, vaikka en niin kovin ahkera neuloja olekaan. Mutta kerran tarkoitus on hyvä ja värit ihanat, niin ei kai sitä voi vastustaa :) Eiköhän tällaisista langoista jotain tule kudottua talven mittaan. Vaaleanpunaisia sukkia en ole koskaan tehnytkään.

Terveisiä Menorcalta!

Palattiin varhain eilen aamulla Menorcalta. Aivan ihana reissu. Moni kyselee missä se Menorca oikein on...  Menorca on Välimerellä noin kolmen tunnin laivamatkan päässä Mallorcan saaresta. Asukkaita on noin 90 000. Loma-aikoina väen määrä kasvaa, sillä päivässä saarelle tulee kymmeniä lomalentoja. 

Lomaviikon aikana tuli kierreltyä saarta jonkin verran. Menorca on monipuolinen saari, jossa postikorttimaisemia piisaa. Tämä kuva on Binibegan viehättävästä, valkoisesta kalastajakylästä. 

Cala Galdana on yksi saaren suosituimmista rannoista, kuten auringonpalvojien määrästä voi päätellä. Kävimme täällä ohikulkulkumatkalla kolmasti, ja aina oli ihasteltava tuota turkoosinsinistä vettä ja komeita kallioita. 

Lähes kaikki rannat ovat syrjässä, ja monille pääsee pelkästään veneellä tai pienellä laivalla. Rannoille pääsee esimerkiksi Cala n´ Boschin tai Ciutadellan satamista. Muutamilla suuremmilla rannoilla on omat parkkipaikkansa, mutta jopa useiden satojen metrien päässä varsinaisesta rannasta.
Menorca on UNESCO:n suojelukohde - siis koko saari. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tätä nykyä ei saa enää rakentaa 350 metriä lähemmäs rantaa, oli kyse sitten rakennuksista tai parkkipaikoista. Tällä halutaan pitää Menorca mahdollisemman luonnontilaisena.
Myöskään turismin kasvu ei täten ole saarella tavoitteena. Se osin selittää sitä, miksi saaresta ei pidetä kovin suurta melua markkinointimielessä.

Pikkuisen Cala Santandrian uimarantaa ja ydinkeskustaa. 

Menorcalta on turha etsiä suuria supermarketteja. Saarella jopa lomakohteissa on lähinnä pienempiä kauppoja, mikä tietysti vain lisää saaren viehättävyyttä.

Ensimmäinen päivä oli sateinen ja kylmä, siis kylmä menorcalaisittain, tietysti. Suomalaiselle tuo noin reilun parinkymmenen asteen lämpötila oli ihan normaalin kesäinen.
Menorcan lomakausi alkaa toukokuussa ja kestää syyskuun loppuun. Suomesta saarelle pääsee Finnmatkojen lennoilla. Kohteita on useita eri puolilla saarta.
Me olimme Cala n´ Boschissa, josta kävimme eri puolilla saarta rannoilla, pikkukaupungeissa ja nähtävyyskohteissa lähes joka päivä. Autoa ei vuokrattu vielä tällä kertaa.
Tuolla tuo hotellimme pilkottaakin! Meillä ei ollut merinäköalaa, sillä olimme varanneet lapsiperhehuoneen ja rattaat viikoksi vuokralle, joten meidät oli sijoitettu terassitasolle. Se ei ollut ollenkaan hassumpi ratkaisu, sillä tytöt pääsivät suoraan terassilta uima-altaaseen.
Finnmatkoilla muuten näyttää olevan tämän viikon sunnuntaille äkkilähtöjä Menorcalle alle 500 eurolla viikko. Voin todellakin suositella, jos joku sattuu etsimään viime hetken lomakohdetta sykyiselle lomaviikolle.

Fornellsin kalastajakylässä käy joka kesä myös itsensä Espanjan kuningas Juan Carlos. Hän herkuttelee hummerisopalla, joka maksaa kuulemma 60 euroa lautaselliselta. Meille riitti hieman edullisempi ravintola;)  Useissa ihan hyvissäkin ravintoloissa koko perheen ruokalasku kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta jäi 40 euroon. Jos söi vähän hienommin, valitsi myös alkuruoaksi tapaksia ja jälkiruoaksi herkkuja, juomaksi olutta ja siideriä, sai laskun kipuamaan 50 euroon. Hyvin tyypillinen lastenannoksen hinta oli alle neljä euroa. 

Tytöt palaamassa leikkipuistosta takaisin hotellille. Hotellin vieressä oli Cala n`Boschin ainoa ranta, mutta emme siellä juuri viihtyneet, koska me ei hirveästi olla auringonottajatyyppiä, vaikka lämpimästä tykätään. Pari kertaa käytiin rannalla polskimassa, siinäpä se.

Retki viini- ja juustotilalle oli oikein mukava kokemus. Juusto oli aivan taivaallisen hyvää. Viinimaistiaiset jätin väliin, koska eivät peijakkaat valmistaneet kuin punaviiniä. 

Lapset, 4v ja 6v, viihtyivät retkillä oikein hyvin. Tämä oli molemmille ensimmäinen aurinkoloma, ja minulle ja miehelleni kahdeksanvuotisen yhteiselomme aikaina vasta toinen aurinkoloma.
Etukäteen tietysti jännitti, miten pienten pinna kestää. Hyvin tuo kesti.
Neljävuotiaan ainoa huutoparkukohtaus tuli juuri siinä ainoassa paikassa, jossa oli kyltti "Hiljaisuutta, kiitos!". Kävimme katsomassa Binibegan kalastajakylässä merikilpikonnia, joita sai bongata kasvillisuuden seasta kiviaidan takaa (ks. postauksen ensimmäinen kuva). Nelivuotiaan päreet paloivat täysin, kun isosisko bongasi niitä pieniä, jopa tulitikkuaskin kokoisia kilppareita aina ensimmäisenä. Mutta yksi megahepuli seitsemässä päivässä nyt sallittakoon neljävuotiaalle!